Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry pitää tärkeänä sosiaaliturvan ja palvelujen uudistamista siten, että myös pienituloiset erovanhemmat voivat valita lapselleen laajat tapaamiset tai vuoroasumisen. Lapsi tarvitsee oman tilan kummankin vanhempansa luona.  Se on kallis hankinta suuremmissa keskuksissa, joten vuoroasuvan lapsen kulut ovat usein suuremmat kuin ei-vuoroasuvan. Tilastojen mukaan juuri suurituloiset vanhemmat todennäköisimmin valitsevat lapsen vuoroasumisen.  Lapsen vuoroasuminen kuitenkin vähentää arjen rasitusta, edistää kummankin vanhemman työllistymistä ja vähentäisi siten pienituloisuutta.  Erityisen tärkeää laajat tapaamiset tai vuoroasuminen olisi erityislapsen vanhemmille.

Palvelujen ja etuuksien järjestäminen lapsen vuoroasumistilanteissa edellyttää tarkempaa pitkäaikaisselvitystä siitä, miten vanhemmat näissä tilanteissa tosiasiallisesti menettelevät.  Vaikka lähes kolmannen eri asunnoissa asuvista vanhemmista arvioidaan toteuttavan lapsen vuoroasumista niin vain 18 % on vahvistanut virallisesti lapsen vuoroasumista vastaavat laajat tapaamiset (Kelan selvitys).   Tämä tapaamismuoto on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu kuitenkin kaikkein vaihtuvimmaksi eli todennäköistä on, että perheen käytäntö voi muuttua ajan myötä, joskus jo ensimmäisinä kuukausina.

Vuonna 2019 astui voimaan vuoroasumisen mahdollisuus.  Nimi on osittain harhaan johtava, sillä lapsella on virallinen asuinpaikka jommankumman vanhempansa luona vuoroasumisesta huolimatta.  Virallisessa asuinpaikassa asuva vanhempi myös vastaa lapsen kaikista äkillisistäkin kuluista lukuun ottamatta toisen vanhemman maksamaa elatusapua. Aiheesta tulisi laatia pitkän aikavälin, esimerkiksi viiden vuoden, seurantatutkimus. 

Suunnitelma sisältää eri hallinnonaloille kohdentuvaa pohdintaa sekä toimenpide-ehdotuksia, jotka on koottu yläotsikoiden alle. Seuraavissa kysymyksissä pyydetään erikseen huomioitanne koskien suunnitelmassa kunkin yläotsikon alle koottua tietoa sekä toimenpide-ehdotuksia.

Esityksessä mainitaan, että kummallekin vanhemmalle tulisi tiedottaa lapsen kouluasioista tasapuolisesti.  Esimerkiksi Helsingissä ns. peruskoululaisten Wilma-tunnukset on jo vuosien ajan annettu kaikille vanhemmille asuivatpa nämä yhdessä tai ei. Kaikilla huoltajillahan on myös tiedonsaantioikeus lasta koskevissa asioissa. Vaikka vanhemmalla ei olisikaan huoltajuutta, hänelle voidaan kuitenkin vahvistaa lasta koskevan tiedon saantioikeus.

Huomiot kokonaisuuteen 2 Palveluihin liittyvät toimenpide-ehdotukset 

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry pitää tärkeänä uudistuksena esitettyä kodin muutostöiden ulottamista myös lapsen etävanhemman kotiin. Myös kotipalvelun saaminen etävanhemmalle pitää olla mahdollista. Kokemustemme mukaan kunnat eivät anna kotipalvelua etävanhemman kotiin, vaikka kyseessä olisi erityislapsen hoitaminen. Erityisen vaikeaa se on silloin, jos etävanhempi asuu toisen kunnan alueella.

Huomiot kokonaisuuteen 3 Elatusapu

Nykyisessä oikeusministeriön laatimassa lapsen elatusavun suuruuden arviointimenetelmässä lapsen ns. laajat tapaamiset (13-15 yötä/kk) vähentävät elatusavun määrää ja vähennystä on tarkistettu vuosittain indeksillä.  Malli on siis jo olemassa.  Vähennyksen suurus olisi kuitenkin hyvä tarkistaa Tilastokeskuksen kulutustutkimusten avulla.  

Huomiot kokonaisuuteen 4 Sosiaaliturvaetuudet ja toimeentulotuki

Kela ryhtyi puolittamaan toimeentulotuen lapsen osuutta niissä tapauksissa, joissa lapsella on laajat tapaamiset tai vuoden 2019 lapsen huoltolain mukainen vuoroasuminen (= lapsi viettää ajastaan vähintään 40 % kummankin vanhempansa luona). Lapselle kuitenkin voidaan vahvistaa vain yksi asuinpaikka. Lähivanhempi, eli vanhempi, jonka luona lapsi asuu virallisesti, vastaa kaikista lapsen kuluista lukuun ottamatta viranomaisten etävanhemmalle vahvistamaa lapsen elatusapua tai mahdollisesti sitä korvaavaa elatustukea. Esimerkiksi perinnässä olevat hammaslääkäri- tai sairaalamaksut peritään lähivanhemmalta ei etävanhemmalta, samoin satunnaiset harrastusmaksut, kouluretket yms.

Toimeentulotuen lapsen osuudesta vain puolet kuluu lapsen ruokaan, vähäisiin hygieniamenoihin yms. päivittäiskuluihin, loppuosa on kiinteitä kuluja, jotka kummatkin vanhemmat maksavat kuukausittain oli lapsi heidän luonaan tai ei. Lapsen oleskelupaikan vaihtuessa ainoastaan päivittäiskulut tulisi jakaa vanhempien kesken. Lapsen osuuden jakaminen on nyt johtanut köyhien lapsiperheiden talouden heikkenemiseen tilanteessa, jossa lainsäädäntö ei edes vielä salli toimeentulotuen leikkaamista muuta kuin 20 % tai 40 % silloin, kun henkilö kieltäytyy tarjotusta työllistämistoimenpiteestä.  Tällainen leikkaus voidaan tehdä vain kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan. Silloinkin Kelan kuitenkin pitää arvioida onko asiakkaalla ihmisarvoisen mukainen elintaso ja tarvittaessa lisättävä toimeentulotukea.  Nykyisen lapsen osuuden puolittaminen tarkoittaa huomattavasti suurempaan %-osuuden leikkaamista ja pysyvästi sekä ilman arviota ihmisarvoisesta elintasosta, vaikka henkilön talous olisi vajonnut alle köyhyysrajan.

Kelan toimeentulotuki ei korvaa lapsen tapaamismatkoja lähivanhemmalle lainkaan, vaan vain etävanhemmalle.  Näin siitäkin huolimatta, että sekä tuomioistuin, että sosiaalitoimi voivat vahvistaa lapsen tapaamisten matkakulut myös lähivanhemmalle.  2000-luvun alussa tehdyn KKO:n päätöksen mukaan lähivanhemman jopa oletetaan jakavan suuret matkakulut (esimerkkitapauksessa Helsinki-Turku-Helsinki-matkakulut) oma-aloitteisesti.  Jos hän ei jaa, hänen voidaan katsoa estävän lapsen tapaamisia ja hänet voidaan pakottaa maksamaan ne pakkokeinoin eli uhkasakon uhalla. Lapsen tapaamiskulut pitää korvata toimeentulotuesta sille vanhemmalla, joka on elatusapulaskelmaan merkitty maksajaksi.

Esitetyn lapsilisän puolittamisessa on huomioitava se, että elatusapulaskelmassa vähennetään lapsen tarpeesta lapsilisä.  Tämä aiheuttaa sen, että lapsilisästä puolet siirtyy elatusavun maksajalle. Lapsilisä siis käytännössä jaetaan jo vanhempien kesken niissä tapauksissa, joissa elatusavun suuruus arvioidaan ns. OM:n elatusapulaskurilla. Mikäli vanhemmat ovat sopineet tai tuomioistuin vahvistanut lapselle elatuslaskurin mukaisen elatusavun, lapsilisää ei pidä enää jakaa jatkossakaan.

Etävanhemman asumistukea laskettaessa pitää huomioida kodissa vieraileva/vuoroasuva lapsi. Koulukuljetukset pitää järjestää lapselle kummastakin kodista.  Kunnilla on myös kokemuksia siitä, ettei tämä mahdollisuus ole aiheuttanut kunnalle juurikaan lisämenoja, koska lisälapset on kuljetettu jo olemassa olevilla koulukyydeillä.

Nämä ovat kuitenkin perheille merkittäviä epäkohtia, jotka estävät vanhempia valitsemasta lapsen laajoja tapaamisia.

Tulisiko ehdotettuja toimenpiteitä priorisoida? Jos, niin millä tavoin?

Toimeentulotukiasiakkaat ovat äärimmäisen pienituloisia.  Vuoroasumisen ja toimeentulotuen jakaminen pitää arvioida kiireellisesti uudestaan.