Yhden vanhemman perheille lapsiperheköyhyys on suurin haaste

Kaikkien lasten pienituloisuusaste oli 2016 10,1 % yhden vanhemman perheiden lasten 20 %. Yhden vanhemman perheiden käytettävissä olevat tulot kotitalousyksikköä kohden ovat pienemmät kuin muun väestön. Yhden vanhemman perheiden suhteelliset tulot ovat enää 75 prosenttia siitä, mitä se lapsikotitalouksilla on keskimäärin, kun vielä 1990-luvun puolivälissä ne olivat 85 prosenttia.

Kotitalouksien suhteellisen tulotason kehitys elinvaiheen mukaan vuosina 1995–2016. Kotitaloudet, joissa lapsia, tulot =100Lapsikotitalous on kotitalous, johon kuuluu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Tulokäsite: ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo kotitaloutta kohden, mediaani, kolmen vuoden liukuva keskiarvo. Ekvivalentti tulo on kotitalouden käytettävissä oleva tulo jaettuna kotitalouden kulutusyksikköluvulla.

Julkaistu: 23.3.2018, Tulonjakotilasto 2016, Tilastokeskus,

Julkaisu pdf-muodossa (538,3 kt)

 

 

Perheen pienituloisuus haittaa lapsen kasvua ja kehitystä

  • Pienituloisuus vähentää vanhemmuutta

Talousongelmista kärsivät vanhemmat käyttivät kasvatuksessa enemmän rankaisuja ja vähemmän ohjausta, hyväksyivät useammin lapsen kurittamisen, menettivät helpommin malttinsa (Leinonen, Jenni (2004) Families in Struggle – Child Mental Health and Family Well-being in Finland During the Economic Recession of the 1990s: The Importance of Parenting. Helsinki: Helsingin yliopisto).

  • Pienituloisten perheiden lasten sosiaaliset suhteet vähenevät ja heitä kiusataan enemmän kuin muita lapsia

Pelastakaa Lasten Lapsen ääni -kyselyyn vastanneista 13–17-vuotiaista, jotka kokevat olevansa vähävaraisesta perheestä, 69 % kertoi joutuneensa kiusaamisen uhriksi alakoulussa. Vastaavasti hyvin toimeentulevien perheiden lapsista 40 % ilmoitti kiusatuksi joutumisesta.

  • Perheen pienituloisuus lisää lapsen syrjäytymistä

THL:n kohorttitutkimus vuonna 1987 syntyneistä 21-vuotiaaksi asti rekisteriaineistojen avulla seuratuista lapsista kertoo, että jos vanhemmat olivat saaneet pitkään toimeentulotukea, lapsilla lisääntyivät vähäinen koulutus, mielenterveysongelmat, huostaanotot ja pienimuotoinen rikollisuus. Samoin lisääntyi toimeentulo-ongelmien kokeminen aikuisiässä. Pienituloisuus on alkanut periytyä Suomessa. Pienituloisuus aiheuttaa myös häpeää ja kaventaa sosiaalisia verkostoja.

  • Pienituloisuus heikentää terveyttä ja alentaa koulutustasoa

Pienituloisuudella ja sairastamisella on Suomessa erityisen korkea yhteys. Yhden vanhemman perheiden lapset valitsevat useammin lyhyet keskiasteen opinnot kuin muut perheet.  On myös viitteitä siitä, että yksinhuoltajaäitien (86 % yksinhuoltajista on äitejä)  koulutustaso olisi laskenut kun vielä ennen 1990-luvun lamaa eroa muihin äiteihin ei ollut. (esim. Haataja Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo, s. 104-106 teoksessa Forssén, Haataja ja Hakovirta (toim.) Yksinhuoltajuus Suomessa, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009)

RIITTÄVÄT HOIVAPALVELUT MAHDOLLISTAVAT PERHEELLISEN TYÖSSÄKÄYNNIN JA VÄHENTÄVÄT TYÖTTÖMYYTTÄ JA PIENITULOISUUTTA

Lapsiperheiden pienituloisuuden keskeisimpänä syynä on yhden vanhemman perheiden työttömyys, joka Tilastokeskuksen Työssäkäyntitilaston ennakkotiedon mukaan oli 15,4 % vuonna 2017 eli lähes kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön (8.6 %).

Mm. Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi etenkin yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin.  (Katja Forssén – Veli-Matti Ritakallio  Yksinhuoltajäitien moniulotteinen köyhyys Euroopassa, teoksessa Forssén, Haataja, Hakovirta Yksinhuoltajuus Suomessa Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009)

Yksinhuoltajilla on korkea motivaatio työssäkäyntiin

Yksinhuoltajaäideillä on korkeampi motivaatio osallistua työelämään kuin parisuhteessa olevilla, jopa silloinkin, kun palkasta jäisi vähemmän käteen kuin sosiaaliturvasta (Hakovirta, Mia Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 45, 2006).  Tämän arvioidaan johtuvan siitä:

että työelämä korvaa osittain sosiaalisia tarpeita, joita perhe tyydyttää: arvostusta, sosiaalisia suhteista ja onnistumisen kokemuksia.  Työ voi olla osa identiteettiä ja itsensä toteuttamista.  Ammattitaito on myös nykyihmisen kallein omaisuus pitkällä tähtäimellä: työllistyminen ylläpitää työtaitoa ja avaa mahdollisuuksia työelämässä.

Kansalaisen on myös vaikea arvioida, mitä mahdollisesti työttömänä työttömyysturvasta sekä mahdollisista asuntotuesta, toimeentulotuesta sekä päivähoitomaksusta lopullisesti jäisi käteen. Tutkimus osoitti myös yksinhuoltajaäidit, että alikäyttivät toimeentulotukea ja elatustukea. Tunnettua on, että yksinhuoltajaäidit jättävät elatustuen hakematta, jotta etävanhempi tapaisi lapsiaan. ”Niitä ei voi korvata millään rahalla!”

Riittävät palvelut ovat työssäkäynnin edellytys

Lapsiperheet tarvitsevat kaikille avoimia, leimaamattomia ennaltaehkäiseviä tukipalveluja, jotta vanhemmat pystyvät osallistumaan työelämään tai opiskelemaan. Palvelunkäyttäjiä pitää kuunnella riittävästi palvelujen kehittämistyössä. Kaikissa maakunnissa tulee olla yhtä tasokkaita palveluita. Maakuntien pitää noudattaa lapsiperheiden palveluja sääteleviä lakeja. Lain rikkomukset pitää sanktioida.

Yhden vanhemman perheissä on erityisen vaikea yhdistää lasten hoitoa ja epätyypilliseen työaikaan sijoittuvaa työelämää puuttuvien hoivapalvelujen vuoksi (Teppo Kröger: Hoivaköyhyys yksinhuoltajaperheessä. Kenelle lastenhoito-ongelmat kasautuvat, teoksessa Takala toim. Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin? Kela).  Krögerin tutkimuksessa kaikki epätyypillistä työaikaa tehneet yksinhuoltajat olivat hoivaköyhiä eli julkiset palvelut eivät kattaneet työ- eikä opiskeluaikaa, vaan he joutuivat turvautumaan epävirallisiin verkostoihin voidakseen käydä töissä.

Vanhemmille pitää myös käytännössä toteuttaa 1.1.2015 alkaen lakisääteinen subjektiivinen oikeus kotipalveluun eikä sen käyttöä pidä rajata esimerkiksi vain toimeentulotukiasiakkaisiin kuten lakikin edellyttää. Lapsiperheiden kotipalvelua pitää olla riittävästi ja sitä pitää saada oikea-aikaisesti ja viimeistään kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta.  Lapsen tai vanhemman sairastuessa pitää saada ympärivuorokautista kotipalvelua. Näitä palveluja pitää saada ilman lastensuojeluasiakkuutta.  Toisaalta lastensuojeluasiakkuus ei myöskään saa estää palvelujen saantia. Riittävät kotipalvelut estävät vanhemman ylettömän uupumuksen ja ovat ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, joka on halvempaa kuin korjaava lastensuojelu. 

Kokopäiväinen subjektiivinen päivähoito-oikeus pitää palauttaa, koska eniten päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta hyötyvät lapset uhkaavat nyt jäädä päivähoidon ulkopuolelle. Osa-aikainen päivähoito haittaa työllistymistymistä mm. henkilöillä jotka tekevät sairauslomituksia terveydenhuollon alalla. Ryhmäkokojen yläraja on säädettävä asetuksella. Päivähoitoajan tulee joustaa vanhempien työaikojen mukaan, ja myös vuorotyöläisten lapsille järjestetään riittävästi hoivapalveluja. Vuorohoitoa pitää ainakin kokeilla kolmiperhehoitona niin, että yöhoitaja tulee lasten kotiin Ruotsin käytännön mukaisesti.  Avoimia päiväkoteja ja muuta satunnaista päivähoitoa pitää laajentaa tarpeiden mukaiseksi, myös oppilaitoksiin ja sairaaloihin. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoa sekä yö- ja viikonloppuhoitoa pitää järjestää kaikille sitä tarvitseville.  Päivähoitomaksussa ei tule huomioida lapsen elatusapua eikä elatustukea. Pienten koululaisten ja erityistarpeisten lasten aamu-ja iltapäivätoiminnan pitää olla maksutonta, mikä vähentää kannustusloukkuja.

Yksin lastaan kasvattavien pitää saada omaishoitajan lailla kaksi vapaapäivää kuukaudessa, jolloin kunta järjestää lapsen hoidon vuoropäiväkodissa. Vanhemmilla pitää olla  inhimilliset työolosuhteet, joissa huomioidaan perheenhuoltovelvollisuudet. Työttömän pitää voida työskennellä viisi päivää kuukaudessa ilman, että ansiotulot vaikuttavat työttömyysturvaan.  Lastenhoitovaikeuksien pitää riittää  yksinhuoltajalle perustelluksi syyksi kieltäytyä tarjotusta työstä ilman karenssiseuraamuksia. Tukea tarvitseville vanhemmille tulee olla myös tarjolla riittävästi tukiperheitä, joihin lapset voivat tulla viikonlopuiksi tai loma-aikoinaan.  Myös tuetuilla lomilla pitää olla riittävästi lastenhoitopalveluja, jotta uupuneet huoltajat saavat loman aikana riittävästi lepoa.

Lastensuojelun kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistettiin niin ettei sitä 1.1.2013 alkaen enää lasketa pelkästään kodin ulkopuolisten sijoitusten perusteella, vaan lasten osuudella kuntien väestöstä.  Valtionosuus pitää laskea sosiaalityöntekijöiden laatimien lastensuojelun asiakassuunnitelmien perusteella.

Vanhempien yhteistoiminnan esteet on purettava. Asumistukiehdoissa, vuokra-asuntojen jaossa, asuntojen korkotukijärjestelmissä, koulukuljetuksissa ja toimeentulotuessa on otettava huomioon lasten vuorohoito eli kaksi kotia, joissa lapsilla pitää olla oma tila. Vuoroasuvalla lapsella pitää olla kaksi osoitetta.

Kaikilla kouluikäisillä lapsilla pitää olla mahdollisuus päästä ainakin yhteen ohjattuun harrastukseen esimerkiksi urheiluseurassa tai musiikkiopistossa. Toimeentulotuen pitää huomioida lapsen harrastusmenoja riittävästi. Mikäli näitä ei voi toteuttaa, valtionapua/kunnan tukea saavien urheiluseurojen/musiikkiopistojen pitää myöntää maksuvapautuksia pienituloisten perheiden lapsille. Seurojen ja opistojen pitää järjestää myös riittävä harrastusvälineiden kierrätys- ja lainaustoiminta.  Peruskoulussa pitää olla harrastusvälineitä, mm. talviurheiluvälineitä, riittävästi tarjolla, jotta niitä riittää oppitunneilla kaikille oppilaille, joilla välineitä ei ole.

Kaikille nuorille on taattava työ- tai opiskelupaikka sekä oikeus itsenäiseen asumiseen. Keskiasteen opiskelun tulee olla maksuton. Täysi-ikäisten nuorten tuissa ei saa huomioida vanhempien tuloja.

Terveyserot eri tuloluokkien välillä ovat kasvaneet huolestuttavasti. Terveydenhoitopalvelujen taso pitää nostaa, ja hoitomaksut poistaa. Maksukatot ovat nykyisin henkilökohtaisia, mutta ne pitää ainakin muuttaa perhekohtaisiksi. Lapsen terveyden ja sairaanhoidon suunnittelussa vanhempia ja lasta on kuunneltava nykyistä enemmän. Kunnan pitää järjestää lapsen terveydenhoitoon liittyvät kuljetukset (esim. puheterapia, hammastarkastukset, fysioterapia jne.). Kelan pitää korvata työnantajalle tilapäisen hoitovapaan kustannukset ensimmäisestä lapsen sairauspäivästä alkaen.

Erityistarpeisen lapsen vanhemmalla pitää olla oikeus pidempään tilapäiseen hoitovapaaseen. Lisäksi näille perheille on oltava tarjolla riittävästi erilaisia hoivapalveluja, tukiperheitä, sijaiskoteja, omaishoidon tukea ja leirejä koulujen lomien ajaksi. Ainakin erityistarpeisten lasten aamu- ja iltapäivätoiminnalla pitää olla asianmukaiset tilat mm. hiljainen huone ja pieni ryhmä. Kuljetukset kuntoutukseen ja jatkuvassa laitoshoidosta kotiin tukisivat vanhemman työllistymistä. Omaishoidontukeen yhtenäiset ohjeet.

TULONSIIRROT RIITTÄVIKSI 

Perusturvaetuudet tulee nostaa sille tasolle, jolla toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö loppuu ja jää aidosti tilapäisetuudeksi, jollaiseksi se on säädetty.

Lapsiperheiden taloudelliset etuuksien ostoarvo on palautettava.

Asiakasmaksulain § 11 (Asiakasmaksulain 11 § 1 momentti velvoittaa kunnat ja kuntayhtymät alentamaan tai jättämään perimättä maksun silloin kun sen periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteutumista.) pitää oikeasti ottaa käyttöön tavalla tai toisella.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry antoi sosiaaliturvauudistusta koskevan lausunnon STM:lle 9.1.2019.