Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry (myöh. YVPL) arvostaa komission työtä luoda EU:n lasten oikeuksien strategia. On ilmeistä, että ilman yhteisiä tavoitteita moni lapsen oikeus jää toteutumatta. EU tarjoaa myös oivan mahdollisuuden selvittää ja vertailla erilaisten maiden viranomaiskäytäntöjä ja kehittää niitä lapsen oikeudet paremmin huomioiviksi. Toivotamme tervetulleeksi mahdollisten yhteisten perhe- ja lapsilainsäädäntöön liittyvien standardien kehittämisen.
Lapsiystävällinen tuomioistuin
Lapsiasioiden tuomioistuinkäsittely vaatii erikoisolosuhteita ja perehtyneisyyttä, jotka ovat mahdollisia vain oikeudenkäyntejä keskittämällä. Sen vuoksi yleisiin tuomioistuimiin pitää perustaa perhe- ja lapsiasiainosastot. EU:n tasolle tulee perustaa myös oma kansainvälinen perheoikeusyksikkö käsittelemään mm. lapsikaappauksia.
YVPL kannattaa EN:n strategialuonnoksessa esitettyjä lapsiystävällisen tuomioistuimen tavoitteita mm. sitä, että lapsi perehdytetään etukäteen tuomioistuimen toimintaan sekä puheenjohtajan, syyttäjän ja asianajajien rooleihin ja että tuomioistuimessa käytetään lapsille ymmärrettävää kieltä. Lapsia kuulustelevien henkilöiden pitää olla koulutettuja lapsen kuulemiseen ja kuulusteluissa pitää käyttää video- yms. tallenteita aina kun voidaan. Odotustilat pitää muuttaa lapsille soveltuviksi mm. niin, ettei lapsen tarvitse olla tekemisissä rikoksentekijän kanssa. Käsittely pitää tehdä riittävän lyhyissä jaksoissa.
Suomessa jo huolto- ja tapaamiskiistat käsitellään eri tuomioistuimissa kuin lastensuojeluun liittyvät kiistat. YVPL onkin esittänyt, että edes näiden käsittely yhdistetään samaan tuomioistuimeen. Tutkimusten mukaan 500 ns. pitkittyneessä huoltokiistakierteessä olevalla perheellä peräti 42 % on lastensuojelun asiakkuus (Valkama, Litmala Lasten huoltoriidat käräjäoikeudessa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 224, 30, 2006). Ei olekaan tavatonta, että samassa perheessä on kaksi tai useampi eri tuomioistuinkiistaa, jotka kuitenkin käsittelevät saman asian eri puolia ja etenevät eri tuomioistuimissa omaa tahtiaan.
YVPL pitää myös tavoiteltavana, että nykyistä useammat EU:n jäsenmaat perustavat perhe- ja lapsiasiainministeriöitä. Nämä asiat ovat poikkihallinnollisia, jolloin ilman niihin perehtynyttä ministeriötä saattaa käydä niin, ettei mikään taho kanna riittävästi kokonaisvastuuta perheiden ja lasten hyvinvoinnista.
Lapsen kuuleminen
Huolto- ja tapaamiskiistojen yhteydessä tavoitteena pitää olla se, että lasta kuulevat käräjätuomari yhdessä psykologin tai lastenlääkärin tms. asiantuntijan kanssa mieluimmin lapsen kotona. Asiantuntijan pitää hallita lapsen kehitys, vanhemmuus ja konfliktin ratkaisu sekä ymmärtää riippuvuuskäyttäytymistä, kuten päihde- ja lähisuhdeväkivaltaproblematiikkaa. Huoltokiistassa lapsen ei pidä joutua kertomaan mielipiteitään kummankaan vanhemman läsnä ollessa, koska lasta ei pidä asettaa solidaarisuusristiriitaan heidän suhteen. Norjassa on kehitelty ns. Follo -sovittelumalli, joka on menestyksellisesti tuonut lapsen näkökulman huoltokiistan tuomioistuin sovitteluun.
Suomessa joka toisen huolto- ja tapaamiskiistan yhteydessä lasta ei kuulla lainkaan. Toisaalta joka toisen kiistan käsittelyn yhteydessä kuuleminen voi olla korkeatasoista, mutta se tapahtuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sosiaalitoimessa, jossa laaditaan käräjäoikeuden pyynnöstä perheen olosuhdeselvitys. Näiden selvitysten tasoa ovat vuosikausia arvostelleet kriittisesti niin vanhemmat kuin käräjäoikeudetkin. Olosuhdeselvitysten tekijät ovat yleensä sosiaalityöntekijöitä, joiden koulutus ei riitä tähän työhön kuin osittain. He joutuvat mm. tekemään lapsen kehitysarvioita, minkä Laki terveyden huollon ammattihenkilöstöstä 559/1994 määrittää nimenomaan psykologin ammatin harjoittamiseksi. Käräjätuomarit eivät aina määrittele riittävän tarkasti, mitä he haluavat selvitettävän. Selvitystarve voi luonnollisesti myös muuttua tuomioistuinkäsittelyn aikana. Eri viranomaisten, kuten tuomioistuinten ja sosiaalitoimen, väliset kulttuurierot luovat otollisen maaperän väärinkäsitykselle. Yhteistä kieltä ei ehkä ole riittävästi kaikissa tilanteissa. Päätös ei välttämättä perustu riittävään ja oleelliseen tietoon perheen olosuhteista.
Viivästyksiä tulisi välttää
Lapsen asioiden hoitaminen vaatii ripeyttä. Huoltokiistojen keskimääräinen käsittelyaika Suomessa on 8 kk, enimmillään jopa kaksi vuotta. Noin vuoden kuluttua lapsen usein katsotaan juurtuneen olemassa oleviin olosuhteisiin, vaikka ne on toteutettu esimerkiksi vastoin käräjäoikeuden päätöstä. Esimerkiksi, jos lapsi jää eron yhteydessä toiselle vanhemmalle, niin ennen kuin huolto-oikeudenkäynnistä on saatu ratkaisu, on yleensä ehtinyt kulua lähes vuosi, jolloin kynnys muuttaa lapsen olosuhteita on ehtinyt jo nousta. Suomen Kotikuntalakikin edellyttää, että henkilöt rekisteröidään sinne, missä he tosiasiallisesti oleskelevat. Tämä saattaa omalta osaltaan tukea omavaltaista vanhempaa.
Suomessa on yleistynyt käytäntö, jonka mukaan esimerkiksi lapsen terapiaa ei voi käynnistää, mikäli lapsen huoltajuus on epäselvä. Tämä on tilanne usein juuri silloin, kun odotellaan lapsenhuolto-oikeudenkäynnin alkamista. Kuitenkin odotusaika voi olla erityisen koetteleva kaikille sen osapuolille.
Myös elatusapuoikeudenkäynnit voivat venyä vuoden mittaisiksi, esimerkiksi silloin, kun lapsi muuttaa etävanhempansa luokse. Tällöin uuden lähivanhemman pitää kuitenkin jatkaa elatusavun maksamista toiselle vanhemmalle. Vaikka hän maksaa myös lapsen kulut, hän ei saa vielä toiselta vanhemmalta lainkaan elatusapua eikä myöskään elatustukea. Tämä rasitus voi olla suuri vuoden mittaisen odotuksen aikana ja lapsi saattaa olla jopa vaarassa jäädä elatuksen puutteeseen, vaikka hänen vanhemmallaan olisi hyvätkin tulot. Näin ei ollut lainsäätäjän tarkoitus, mutta tuomioistuinruuhkat ovat aikaansaaneet tilanteen. Lapsi- ja perheasiat pitääkin jo luonteensa vuoksi käsitellä mahdollisimman nopeasti. Lakiin tuleekin kirjata, että lapsiasiat otetaan aina käsittelyyn viimeistään seitsemän päivän kuluessa.
Lapselle oma puolueeton asiamies
Lapsella pitää olla myös mahdollisuus käyttää nykyistä enemmän omaa asiamiestä aina silloin kuin hänellä ja hänen vanhemmallaan on eturistiriita. Edunvalvojan apuna tulee olla psykologi tai perheterapeutti.
EU:n jäsenmaiden kansalaisten henkilötietojen todentaminen toisessa jäsenvaltiossa
Yhdessä EU-maassa hyväksytty sopimus tai oikeuden päätös tulee automaattisesti olla voimassa muissa jäsenvaltioissa. Ennen päätöksentekoa tulee tarkkaan selvittää onko kyseinen jäsenmaa oikeutettu tekemään lasta koskevia päätöksiä (vakinainen asuinvaltio).
YVPL kannattaa sitä, että perheoikeudellisia viranomaiskäytäntöjä, esimerkiksi isyyden vahvistamiskäytäntöä, pyritään yhtenäistämään. Esimerkiksi jossakin jäsenvaltiossa isyystestistä kieltäytyminen voi jo olla peruste isyyden vahvistamiselle, toisessa maassa vasta testitulos voi antaa mahdollisuuden vahvistamiselle. Erilaiset käytännöt mm. heikentävät lapsen oikeutta elatukseen kansainvälisissä erojen yhteydessä.
Myös käytettyjä termejä tulee yhtenäistää: mihin huoltajuus tai vanhemman vastuu eri maissa oikeuttaa ja mihin velvoittaa. On tärkeää tietää tarkoin eri maiden käytännöt ja pyrkiä yhtenäistämään niitä pitkällä aika välillä. Nämä tiedot tulee olla helposti yleisön ja tuomioistuinten käytettävissä.
Haavoittuvassa asemassa olevat lapset
Huoltokiistaa käyvien vanhempien lapset sekä etenkin kaapatut lapset ovat haavoittuvassa asemassa. Jos lapsi viedään ilman huoltajan suostumusta toiseen jäsenvaltioon (lapsikaappaus) tulee ryhtyä nykyistä huomattavasti nopeampiin toimiin lapsen palauttamiseksi. Lapsen palauttaminen jäsenvaltioiden kesken saattaa kestää useita kuukausia. EU:ssa on oltava oma viranomainen, joka alkaa heti selvitellä lapsikaappausepäilyjä jäsenvaltioiden välillä ja tuo asian nopeasti tuomioistuimen käsiteltäväksi elleivät vanhemmat pääse sovintoon. Myös keskitetty lapsikaappausasioita käsittelevä tuomioistuin on tarpeen. Näin estetään nykyäänkin yleinen tapa ajaa oman kansalaisen etua ja näin pitkittää kaappaustilannetta. EIT:n ratkaisujen saaminen kestää lapsen kannalta liian kauan.
Jäsenvaltioiden tulee toimia yhdessä estääkseen lasten kaappaukset niiden ulkopuolelle. Esimerkiksi Schengen -alueen rajoilla voi toimia yhteinen rekisteri, johon kaappausuhan alla elävät lapset voidaan merkitä ja pysäyttää passintarkastuksessa. Myös kadonneiden lasten tukipalvelunumeromahdollisuudesta, 116 000, pitää vähintäänkin tiedottaa jäsenvaltioille. Uskomme myös, että perheasioihin erikoistuneet tuomioistuimet, niin kansallisella kuin EU:nkin tasolla, voivat ennalta ehkäistä kaappauksia.
Huoltokiistojen yhteydessä on erityisesti tutkittava lapsikaappausuhka varsinkin silloin, kun toinen vanhempi ei ole EU:n jäsenvaltiosta. Lapsen oikeus säilyttää aikaisempi kotipaikka ja asuinmaa myös vanhempien erotessa on asetettava etusijalle vanhempien liikkumisvapauden sijaan. Jäsenvaltioissa voidaan järjestää yhteinen tietoiskukampanja siitä, ettei vanhemmilla ole oikeutta viedä lapsia rajan yli ilman toisen huoltajan suostumusta. Lapsikaappaus on kriminalisoitava kaikissa jäsenvaltioissa.
Myös kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten asema on heikko. Suomessa lapsia sijoitetaan jopa kiihtyvällä nopeudella. Näitä lapsia oli vuonna 2008 yli 16 000, http://www.stakes.fi/FI/Tilastot/Aiheittain/Lapsuusjaperhe/lastensuojelu.htm. YVPL uskoo, että lapsiperheiden palvelujen heikentäminen, etenkin lapsiperheiden kotipalvelujärjestelmän lopettaminen, sekä lastenpsykiatristen palvelujen väheneminen, ovat lisänneet lasten sijoituksia.
Lasten ja aikuisten vertaistoiminta on tehokasta henkistä kuntoutusta. YVPL jäsenyhdistyksineen tarjoaa lähes 100 vertaisryhmää ympäri maata. Lisäksi eronneille vanhemmille järjestetään omia noin 10 kertaa kokoontuvia eroryhmiä ja lapsille omia ryhmiä. Suomessa lastensuojelun asiakkailla on lakisääteinen oikeus vertaisryhmään. YVPL esittää myös pakollisen perheneuvonnan palauttamista. Vähintäänkin vanhemmille pitää ennen huoltokiistan tuomioistuinkäsittelyä järjestää neuvottelu, jossa vanhemmille selvitetään, mitä lapsen etu tarkoittaa käytännössä ja mistä omasta oikeudesta pitäisi luopua lapsen hyväksi.
Lasten köyhyyden vähentäminen
Suomessa kahden huoltajan lapsiperheissä on vähemmän pienituloisuutta, 10 %, kuin kaikissa kotitalouksissa, 13 %. Yhden vanhemman perheiden pienituloisuus on kuitenkin keskimääräistä yleisempää, sillä peräti 27 % näistä perheistä luokiteltiin pienituloisiksi viimeisimmän tulonjakotilaston mukaan.
Pienituloisuuden yleistymistä selittävät yhden vanhemman perheiden työttömyysasteen kasvu, perhevapaiden käytön yleistyminen ja lamavuosina tehdyt perhe-etuuksien leikkaukset sekä niiden ostoarvon heikkeneminen. (Haataja, Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo, teoksessa Forssén, Haataja, Hakovirta (toim.) Yksinhuoltajuus Suomessa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 50/2009, VL) Professorit Katja Forssén ja Veli-Matti Ritakallio (Yksinhuoltajien moniuloitteinen köyhyys, emt) havaitsivat, että kokopäivätyö suojasi etenkin yksinhuoltajia köyhyydeltä tehokkaimmin. Pohjoismaissa köyhyys kohdistuukin muihin yksinhuoltajiin kuin kokopäivätyössä toimiviin. Etelä-Euroopan maissa edes kokopäivätyö ei suojaa yksinhuoltajaa köyhyydeltä. Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2007 yksinhuoltajaäideistä 14,5 % oli työttöminä. Osuus oli yli kaksi kertaa suurempi kuin puolisoäitien. Etenkin alle kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäitien ammatissa toimivien osuus on alentunut selvästi 1990-luvulta 2000 –luvulle. Paluu työmarkkinoille hoitovapaan jälkeen näyttää olevan yhden vanhemman perheiden äideille tavallista vaikeampaa.
Yksinhuoltajien työttömyyden kasvu johtuu myös siitä, että viime vuosikymmenen suuren laman jälkeen työmarkkinoille valmistunut sukupolvi ei ole onnistunut työllistymään pysyviin työpaikkoihin samoin kuin aikaisemmat sukupolvet. Nyt nämä pienet ikäluokat ovat avioeroiässä. Vähäisen työkokemuksen vuoksi myös etuudet, esimerkiksi äitiyspäiväraha, on vaatimaton eikä joka toisella ole työpaikkaa, johon palata hoitovapaan jälkeen. Silloin jää helposti työttömäksi pitkäksi aikaa. Työttömyys onkin pitkäaikaistunut niin, että jo 10 – 15 % työttömistä yhden vanhemman perheiden äideistä on pitkäaikaistyöttömiä, kun puolisoäitien osuus oli vain puolet tästä.
Kattava perhepolitiikka vähentää köyhyyttä. Suomessa Kelan tutkimusosaston mukaan (2009/2) esim. lapsilisää tulisi korottaa jopa 70 %, jotta saavutettaisiin palkkojen nousu 1994-2009. (Forssén, Ritakallio). Tulonsiirroilla elävät eivät ole hyötyneet palkkojen noususta.
Etenkin yhden vanhemman perheissä tarvitaan hoiva-apua
Yhden vanhemman perheissä on vaikeampi kuin kahden huoltajan perheissä yhdistää lastenhoito ja työelämä. Suomessa ei ole pienten koululaisten ilta- eikä yöhoitoa muutamaa kuntaa lukuun ottamatta lainkaan. Alle kouluikäisten vanhempien kohdalla vuoropäivähoito vielä mahdollistaa jopa yksinhuoltajan kolmivuorotyön, mutta lapsen tultua kouluikään joutuu moni yksinhuoltaja kouluttautumaan uuteen ammattiin tai siirtymään työttömyyskortistoon. Kunnat tarjoavat pienille koululaisille aamu- ja iltapäivähoitoa, mutta sen maksu on kaikkein pienituloisimmille liian korkea. Hoidolla on myös laatuongelmia. Haasteita tuottaa myös koulujen loma-aika sekä päiväkodin kuukauden mittainen kesätauko. Yhden vanhemman perheessä on myös vaikea järjestää lapselle esimerkiksi lääkäri- tai terapiakäyntejä virka-aikoina.
Selvitysten mukaan yhden vanhemman perheet näyttävät saavan vähemmän hoitoapua sukulaisiltaan kuin muut perheet ja joutuvat sen vuoksi turvautumaan useammin työtovereidensa ja ystäviensä apuun. Lähes kaikki kunnat ovat lopettaneet lapsiperheiden kotipalvelun, ja ainoaksi avunlähteeksi saattaa jäädä yksittäisten järjestöjen välittämä hoitaja, jonka tuntipalkkio (n. 10 euroa) on kuitenkin monille huoltajille liian kallis. Lisäksi tätä palvelua ei kaikilla paikkakunnilla ole. Moni perhe joutuukin turvautumaan palkattomiin vapaisiin.
Erityisen vaikea on saada hoitoapua vammaiselle lapselle. Yhden vanhemman perheissä on tavallista enemmän erityistarpeisia lapsia, koska näiden perheiden vanhemmilla on korkea avioeroriski. OPM:n vuonna 2009 tekemän selvityksen mukaan erityistarpeisten lasten aamu- ja iltapäivähoitoa on vain niukasti tarjolla. Usein huoltaja joutuu lastenhoito-ongelmien vuoksi päätymään osa-aikatyöhön, joka merkitsee perheelle pienituloisuutta.
Oman jaksamisensa vuoksi kokonaan yksin lastaan hoitavan huoltajan pitää olla oikeutettu kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Tällöin lapsen pitää saada ilmainen vuorohoitopaikka.
Lapsen oikeuksien tiedottaminen
Suomi allekirjoitti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 vuotta sitten. Se on edelleenkin heikosti tunnettu esimerkiksi asianajajien keskuudessa. Sopimuksen lain tasoisesta velvoittavuudesta ei juuri olla perillä. YVPL pitää tärkeänä, että lapsille asiasta tiedotetaan päiväkotien ja koulujen teemapäivinä. Suomen tv on lähettänyt ohjelmasarjaa tänä keväänä.