Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry on lastensuojelujärjestö, jonka kohderyhmänä on perheet, jonka arjesta vastaa yksi vanhempi. Yhden vanhemman perheitä on 20 % lapsiperheistä. Liitto on tuonut esiin näiden perheiden pienituloisuuden yleistymistä ja tehnyt esityksiä tilanteen korjaamiseksi.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että asumistuen saajista 37 % on lapsiperheitä ja näistä 69 % yhden vanhemman perheitä, joita lukumääräisesti oli 42 900 (2012). Kaikista yhden vanhemman perheistä siis 36 % on asumistuen saajia, kun kahden huoltajan perheistä heitä on 5,2 %. Tuen saajat ovat yhä useammin työttömiä yksinasujia tai yksinhuoltajia. Tuen saajien keskimääräiset asumismenot olivat 541 kuukaudessa, josta asumistuen jälkeen jäi maksettavaksi keskimäärin 31 %.
On selvää, ettei asumistuki kata nykyisellä vuokratasolla riittävästi pienituloisten asumiskuluja, vaan asumistuki jää jälkeen vuokratason korotuksesta. On tärkeää, että asumistuki sidotaan vuokrien todelliseen nousuun eikä käytetä esim. KEL-indeksiä.
Omaisuuden vaikutus
Ruokakunnan omaisuudella ei enää jatkossa ole vaikutusta. Elatusapua ei ole huomioitu tulona asumistukea laskettaessa, mutta lapsen tilillä oleva kertasuoritteinen elatusapu on kuitenkin katsottu omaisuudeksi ja se on huomioitu asumistukea laskettaessa. Tämä on ollut ristiriitaista, ja on tervetullutta, että ongelma ilmeisesti poistuu. Kertasuoritteisia elatusapuja maksetaan alle prosentin verran kaikista elatusavuista.
Lakiesityksessä on hyviä ehdotuksia työllistymisen edistämiseksi
Noin 400:lla asumistuen saajalla perheen alaikäisen lapsen tulot ovat vähentäneet perheen asumistukea. Lakiesityksessä lapsen ansaitsemaa tuloa ei enää huomioitaisi selkeyden vuoksi lainkaan. On tärkeää, että tämä uudistus toteutuu, jotta myös pienituloisten perheiden lapset voivat saada kokemusta työelämästä koulujen lomien aikana. Jotkut YVPL:n jäsenyhdistysten jäsenet ovat kertoneet, että he ovat joutuneet kieltämään lapsiltaan kesätyöpaikan vastaanottamisen, koska perhe menettäisi sen myötä toimeentulon ja asumistuen. Tämä on ollut selvä epäkohta ja odotamme sen jäämistä menneisyyteen.
Pysyvän työtulon käsitteen lyhentämistä viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen pidämme huononnuksena. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että tuki jatkuisi kuukauden ajan työllistymisen jälkeenkin kaikissa tapauksissa. Jakso voisi olla pidempikin, esimerkiksi kolme kuukautta, jotta henkilö voisi maksaa työssäkäynnin alkamisesta johtuvat kulut, sillä ensimmäinen palkkahan tulee yleensä vasta puolentoista kuukauden kuluttua. Pitkäaikaistyöttömälle sallisimme kuitenkin nykyisen puolen vuoden rajan. Myös vanhempien erotilanteessa pitäisi olla normaalia pidempi tuen tarkistusjakso, jotta perhe ehtii muuttaa aikaisempaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Lisäksi ehdotamme, että vuosi- tai välitarkistus jätettäisiin aina huomioimatta työllistyvällä henkilöllä. Euromääräisen tarkistamisrahan nostaminen 100 eurolla 400 euroon on myös kannatettava ja poistaisi omalta osaltaan työllistymistä estäviä kannustinloukkuja.
Vuoroasuvat lapset tulisi huomioida kummankin vanhempansa asumistuessa
Vuoroasuvat lapset, jotka asuvat virallisesti vain toisen vanhempansa luona, pitää huomioida kummankin vanhemman asumistuessa, koska he tarvitsevat myös oman tilansa kummassakin asunnossa. Viimeisten tietojen mukaan 13 % erovanhemmista sopii virallisesti lapsen vuoroviikkoasumisesta. Tällöin lapsi viettää kahdessa kodissaan yhtä paljon tai lähes yhtä paljon aikaa. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan vuoroasuminen on eron jälkeisistä ratkaisuista osoittautunut lapsen kehityksen kannalta parhaaksi ratkaisuksi. Ei ole tarkoituksenmukaista, että vuoroasuminen estyisi taloudellisten seikkojen vuoksi.