Yhden vanhemman perheitä on Tilastokeskuksen mukaan 120 000 eli viidennes lapsiperheistä.
Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry (myöhemmin YVPL) esittää lastensuojelun valtionosuuden muuttamista niin, että siinä painottuisivat lastensuojelun ennaltaehkäisevät toimet kodin ulkopuolisten sijoitusten sijasta.
Nykyisin lastensuojelun valtionosuus lasketaan kunnan vuoden viimeisen päivän sijoitusten perusteella, mutta YVPL esittää, että laskelmassa huomioitaisiin myös avohuollon palvelut. Tämä voidaan varmistaa laatimalla valtionosuuskerroin tehtyjen lastensuojelutarpeen selvitysten lukumäärän sekä asiakassuunnitelmien perusteella. Uuden lastensuojelulain myötä tämä voidaan nyt toteuttaa, koska avohuollon asiakkuus on määritelty entistä tarkemmin.
Valtionosuus pitää myös muuttaa korvamerkityksi, jotta se käytettäisiin kunnassa lasten hyväksi eikä valuisi muihin kohteisiin.
Lastensuojelun sijoitusten lukumäärä ja hinta
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kaksinkertaistunut vuosina 1991 – 2010 ja on nyt 17 064. Lapset voidaan sijoittaa lastensuojelulaitokseen, yksityiseen perhekotiin tai perheisiin. Suomi sijoittaa lapsia edelleenkin runsaasti laitoksiin päinvastoin kuin muut Euroopan maat, joissa suositaan sukulaissijoituksia ja perhehoitoa. Suomessa perhehoidon osuus on laskenut 55 %:sta (1991) 33 %:iin (2010), kun taas laitoshoidon ja perhekotihoidon yhteen laskettu osuus on kasvanut.
Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollon asiakkaina oli yhteensä
yli 78 500 lasta ja nuorta. Tämä on 11 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Vuonna 2010 kuntien lastensuojelun laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset olivat valtion tarkastusviraston mukaan 619 miljoonaa euroa ja avohuollon käyttökustannukset arviolta noin 236 miljoonaa euroa. Valtion lastensuojeluun kohdentamat varat kanavoituvat lähinnä valtionosuusjärjestelmän sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämishankkeiden kautta.
Lastensuojelulaki edellyttää, että kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat viimesijaisin toimenpide. Kuitenkin kunnat käyttivät suurimman osan lastensuojeluvaroista lasten sijoituksiin kodin ulkopuolelle. Myös hallitusohjelman mukaan lastensuojelun laitosvaltaisuutta pitää ryhtyä purkamaan sekä lisäksi lapsiperheiden kotipalvelua lisätä ja kehittää. Lapsiperheiden kotipalvelun asiakkuuksien vuotuinen määrä on laskenut vuoden 1985 65 000 viime vuosien 9 000. Lapsiperheiden kotipalvelun tarpeen ei kuitenkaan arvioida laskeneen. Tämä tilanne saattaa näkyä sijoitusten määrän kasvuna. Myös Hallitusohjelman mukaan pitää panostaa lapsiperheiden kotipalveluun.
Esimerkki: Helsingin kaupungin sosiaalitoimen mukaan yksi sijoitus maksaa veronmaksajille 80 000 euroa vuodessa. Samalla summalla saisi perheeseen kaksi kodinhoitajaa vuorokaudessa vuoden ajaksi. Lapsi voisi silloin asua tutussa ympäristössä, ylläpitää hänelle tärkeän yhteyden vanhempiin, sukuun ja koulutovereihin sekä muihin läheisiin henkilöihin sekä saisi itselleen motivoituneen hoitajan. YVPL:n mukaan lapsen etu toteutuisi näin paremmin.
Mitä on avohuollon lastensuojelu?
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 ja 2 momentissa mainittujen sosiaalipalveluiden, kuten lasten päivähoidon ja kotipalvelun, sekä toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisen toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen lisäksi kunnan on järjestettävä tarvittaessa lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma huomioon ottaen lastensuojelun avohuollon tukitoimina seuraavia tukitoimia:
Tilanteissa, joissa perheen lastensuojelun tarve johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta, kunnan on järjestettävä nämä kuntoon. Lisäksi perhe voi tarvita neuvoa ja opastusta ongelmatilanteen selvittämiseksi, tukihenkilön tai -perheen, perhetyötä, vertaisryhmätoimintaa sekä loma- ja virkistystoimintaa. Perheen lapsi voi tarvita hoito- ja terapiapalveluja, tukea koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, harrastuksissa ja läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä. Lapselle voidaan myös järjestää tuen tarvetta arvioivaa tai kuntouttavaa perhehoitoa taikka laitoshuoltoa yhdessä hänen vanhempansa, huoltajansa tai muun hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaavan henkilön kanssa
