Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry pitää erittäin tärkeänä lapsen oikeutta varhaiskasvatuksen erityistukeen.  Liitto arvostaa myös varhaiskasvatukseen liittyvän lapsen erityistuen tarpeen arvioinnin, päätöksenteon ja henkilöstömitoituksen täsmentämistä lainsäädännöllä.

Esitämme, että päätöksen tekisi ensisijaisesti varhaiskasvatuksen johtaja yhdessä varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja lapsen mahdollisen lääketieteellisestä hoidosta vastaavan kanssa, sillä laissa tulisi määritellä ensisijainen päätöksen tekijä, vaikkakin kunta voisi harkintansa mukaan muuttaa sitä.

Lapsi tarvitsee tukea heti
Kuten hallituksen esitysluonnoksessa sanotaankin lapsen tulee saada tukea mahdollisimman pian, kun avun ja tuen tarve on havaittu. Näin pitää toimia, vaikka lopullinen diagnoosin vahvistaminen veisikin vuosia. Esimerkiksi kokemustemme mukaan neurologisesti oirehtivat joutuvat odottamaan diagnoosia syntymästä esikouluun tai jopa peruskoulun ensimmäisille luokille asti, jolloin osa kuntoutuksesta saattaa olla jo myöhäistä, mutta kuntoutusta ei kuitenkaan aloiteta diagnoosin puutteeseen vedoton.  Vammaislaissa ei mainita diagnoosia kuntoutuksen ehtona, vaan avun ja tuen tarve.

Tärkeä yhteistyö perheen ja viranomaisten kesken
Arvostamme lakiesityksessä mainittua viranomaisten välistä yhteistyötä.  On tärkeää, että terveydenhuolto, kuntoutus ja varhaiskasvatus luovat yhdessä huoltajien ja lapsen itsensä kanssa varhaiskasvatussuunnitelman.  Lapsi itse on esityksen muutamassa kohdassa unohdettu (sivu 29, rivi 10, 4. sana.).  On erityisen tärkeää kuulla lasta etenkin, jos hän vastustaa jotakin.  Silloin on em. moniammatillisen ryhmän kanssa perusteellisesti selvitettävä, miksi lapsi vastustaa jotakin ja mahdolliset väärinkäsitykset oikaistava. Toimintapiirissämme vanhemmat ovat usein olleet pettyneitä johonkin kuntoutuksen muotoon. Myös asiantuntijoilla voi olla erilaisia näkemyksiä sopivasta kuntoutuksesta. Se kehittyy nopeasti ja toimintamuoto on saattanut jäädä riittämättömäksi. Aistiyliherkkä voi käyttäytyä eri tavalla kotona ja meluisassa päiväkodissa jne.  Luottamuksen säilyttäminen on kuntoutuksen onnistumisen keskeinen tekijä. Terveydenhuollossakin pakkohoito on rajattu tiettyihin hyvin harvoihin tilanteisiin.

Erään vanhemman näkemys: ”Vanhemman /vanhempien arvostaminen ja rakentava yhteistyö
Tähän asti päivähoidossa on lapsi poistettu esimerkiksi satu- tai leikkituokioista, kun tarkoituksenmukaisempaa olisi mahdollistaa osallisuus ja lapsen mukanaolo.  Usein nämä enemmän tukea tarvitsevat lapset leimataan ilkeäksi, huonosti käyttäytyväksi.  Se vain lisää lapsen huonoa käytöstä ja vanhempien kuormittuvuutta.  Realistinen, lyhyt palaute tai vihko, johon kirjataan pelkästään lapsen onnistumiset, tukee parhaiten sekä lasta että vanhempia. Vanhemmat kyllä hyvin usein tietävät oman lapsensa haastavan käytöksen, josta tulisi pois oppia tai oppia pärjäämään paremmin muiden kanssa varhaiskasvatuksessa ja koulussa.”

Inkluusio edellyttää vähintään entisiä resursseja
Liitto kannattaa erityisopetuksen inkluusiota. Perusopetuksen yhteydessä erityisopettajia ja avustajia irtisanottiin, vaikka heidän työsuhdettaan piti alun perin jatkaa uudessa yhdistyneessä opetuksessa.  Tämä ei saa toistua varhaiskasvatuksen inkluusiossa mahdollisia erityispäiväkoteja yhdistettäessä tavallisiin päiväkoteihin.

Kannatamme henkilökohtaista budjetointia
Erityislapsen perhe hakee jäsenilleen usein jopa kymmeniä tukipalveluja.  Henkilökohtainen budjetointi on osoittautunut menettelyksi, jossa palvelut on pystytty valitsemaan oikeanlaisiksi ja niiden hintakin on jäänyt alhaiseksi, jonka vuoksi liitto kannattaa sitä. (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/vammaisten-henkiloiden-henkilokohtaisen-budjetoinnin-kokeiluhanke)