Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Haluan muistuttaa että me yksinhuoltajat olemme todellakin yksin huoltajia. Yksin vastaamme perheestämme yksin. Ja iso osa meistä totaalisen yksin, toista huoltajaa ei ole.
Kuuma puheenaihe on jo ehkä reilun vuoden verran ollut hintojen nousu, korkojen nousu ja kaiken kallistuminen. Uuden hallituksen myötä leikkuri osuu perheisiin, myös meihin yksinhuoltajiin. Mutta haluankin nostaa nyt sen pienen eron mikä on yhden ja kahden aikuisen taloudessa. Se että osassa perheistä on tosiaan kaksi aikuista. Kaksi palkansaajaa. Kaksi jakamassa huolia. Kaksi tekemässä ruokaa ja kotitöitä. Minä murehdin ja hoidan nämä yksin. Yksin.
Väsyneenä, kun asuntolainan hurjasti noussut korko stressasi ja lapsen auto vaati korjausta, en jaksanut yhtään tuntea empatiaa tuttua äitiä kohtaan kuka kertoi että vaikka hän ja mies tienaa ihan kivasti niin öljylaskun maksaminen tekee tiukkaa. Mitä jos yhtälöstä poistetaan tuo toinen palkka? Ja nyt hallitus esimerkiksi poistaa asumistuen omistusasunnoista. Mitä jos minä sairastun? Ja joudun pitkälle sairaslomalle. Miksi saisin asumistukea toisen omistamaan asuntoon mutta en tähän omaani joka on meidän koti?
Jokainen kuukausi ilman muutaman satasen tukea on useimmille liikaa. Ei vaan aikuiselle, vaan myös lapselle. Sillä onhan vanhempien hyvinvointi myös lasten hyvinvointia. Ei väsynyt ja kuormittunut huoltaja jaksa miettiä loputtomasti miten selvitään, mistä säästetään, mistä rahat lapsen lenkkareihin. Hajonnut kodinkone voi katkaista kamelin selän. Ei lapsiperheitä saa päästää voimiensa äärirajoille.
Santra