Perheiden monimuotoisuuden huomioiva kunta ja hyvinvointialue lisää kaikkien asukkaidensa hyvinvointia sekä ennaltaehkäisee ongelmia sekä kustannuksia.
Hyvinvointialuetavoitteet:
1. Lapsivaikutuksia arvioidaan osana hyvinvointialueen päätöksentekoa
Lapsivaikutusten arviointia on tehtävä osana kaikkea hyvinvointialueen päätöksentekoa ja huomioida päätöksenteossa lasten ja perheiden moninaisuus.
Lapsia ja nuoria on kuultava ja osallistettava osana vaikutusten arviointia.
2. Perheiden monimuotoisuus ja muutokset on huomioitava hyvinvointialueen päätöksenteossa, rakenteissa ja käytännöissä
Hyvinvointialueen strategioiden, suunnitelmien ja palveluiden tulee huomioida perhemuotojen ja -tilanteiden moninaisuus sekä erityislapsiperheiden tarpeet. Perheiden monimuotoisuutta on tärkeää seurata saatavilla olevalla tilastotiedolla.
Perheystävällisyys tulee nostaa kriteeriksi hankintoihin ja kilpailutuksiin sekä muistaa omistajaohjauksessa.
Panostaminen ennaltaehkäiseviin palveluihin, oikea-aikainen ja riittävä tuki sekä perhetilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen säästää myös resursseja.
Palvelujen aukioloaikojen on tuettava työn ja eri perhetilanteiden yhteensovittamista. Palveluita on oltava saatavilla myös virka-ajan ulkopuolella. Palvelut tulee löytyä helposti ja palveluohjauksen perheen tarvitsemiin palveluihin toimia.
Hyvinvointialueen on panostettava järjestöyhteistyöhön. Järjestöt voivat täydentää ja tukea julkisia palveluita mm. tarjoamalla vertaistukea ja tietoa palveluiden kehitystyöhön.
Hyvinvointialueen tulee ottaa käyttöön valtakunnallinen sähköinen perhekeskus, joka antaa tukea erilaisiin perhetilanteisiin sekä lapsiperheellistymisen tapoihin.
Perhekeskusten on tärkeää osata neuvoa erilaisissa lapsiperheellistymisen tavoissa ja perhetilanteissa kuten hedelmöityshoidot, itsellinen vanhemmuus, kumppanuusvanhemmuus, adoptio tai sijaisperheeksi ryhtyminen.
Perheitä sekä erikoissairaanhoitoa helpottaa, jos perusterveydenhuollossa on mahdollisuus kirjoittaa erityistä tukea tarvitsevien lasten lääkärintodistuksia diagnooseista, eikä todistuksia tarvitse uusia vuosittain.
3. Lapsiperheiden kotipalvelun saatavuus on varmistettava
Kotipalvelun on oltava yhdenvertaisesti ja helposti saatavilla koko alueella.
Palvelusta on viestittävä aktiivisesti ja ymmärrettävästi, ja sen tavoittavuutta on arvioitava ja kehitettävä säännöllisesti, jotta kaikenlaiset perheet löytävät tarvitsemansa palvelun piiriin. Varmistetaan, että kaikki yhden vanhemman perheet, myös esimerkiksi etävanhemman perheet tietävät palveluista ja saavat niitä kuten muutkin lapsiperheet. Kielteisten päätösten tulee olla valituskelpoisia.
Kotipalvelun on toimittava perheiden tarpeiden ehdoilla. Palvelumuotoilulla voi edistää palvelun asiakaslähtöisyyttä, riittävyyttä ja oikea-aikaisuutta.
Matalan kynnyksen kotiin tulevaa palvelua on oltava saatavilla tilanteessa, jossa vanhempi on sairastunut ja tarvitsee apua lapsesta huolehtimiseen. Kotipalvelua tulee voida käyttää tarvittaessa myös vanhemman työllistymisen edistämiseen.
4. Lapsi- ja perhepalveluissa on tunnettava yhden vanhemman perheiden erityistarpeet
Työntekijöille on tarjottava täydennyskoulutusta perheiden monimuotoisuudesta, esimerkiksi yhden vanhemman perheistä, erityislapsiperheistä ja erityistä tukea tarvitsevista lapsista.
Neuvolasuunnitelmissa tulee huomioida yksin lasta odottavat.
Eropalveluiden on oltava tarjolla matalalla kynnyksellä ja nopeasti, myös uusperhe-eroissa. Myös lasten tarpeet eroissa on aina kartoitettava ja palveluista kerrotaan vanhemmille ja lapsia ohjataan eri tahojen, myös järjestöjen palveluiden piiriin.
5. Perheoikeudellisten palvelujen resursseja on lisättävä ja lapsen hyvinvointi vanhempien eron jälkeen on nostettava palveluissa keskiöön
Perheoikeudelliset yksiköt ja perheoikeudellisten päätösten täytäntöönpano on keskitettävä hyvinvointialueittain. Lastenvalvojien resurssien on vastattava alueen tarpeeseen. Perheiden on päästävä perheoikeudellisten palvelujen piiriin ennen tilanteen kriisiytymistä.
Perheiden eropalvelut järjestetään kunnan, hyvinvointialueen, seurakunnan ja järjestöjen yhteistyössä. Lasten eropalvelut otetaan aina esille, kun tavataan eroavaa tai eronnutta vanhempaa.
Subjektiivinen oikeus valvottuihin ja tuettuihin tapaamisiin toteutuu käytännössä. Tapaamispaikkoja on riittävästi ja molempien vanhempien matkakulut maksetaan tarvittaessa.
Työntekijöillä on oltava riittävästi tietoa ja työkaluja lapsen osallisuuden edistämiseksi erotilanteissa. Työntekijöillä on oltava riittävästi tietoa lapsen huollon ja tapaamisten sopimisesta silloin, kun kaikki vanhemmat eivät ole lapsen oikeudellisia vanhempia. Työntekijöiden on osattava neuvoa sopimusten tekemisessä myös silloin, kun lapsella on enemmän kuin kaksi huoltajaa.
6. Lasten vuoroasuminen on huomioitava palveluissa
Lasten ja perheiden palvelut, kuten lastensuojelu, kotipalvelu, sosiaalietuudet, vammaispalvelut ja terveydenhuolto on turvattava lapselle ja tämän perheelle molemmissa kodeissa, myös silloin, kun kodit sijaitsevat eri hyvinvointialueilla.
7. Työnantajana hyvinvointialue tukee työn ja eri perhetilanteiden yhteensovittamista
Työnantajana hyvinvointialueen tulee huomioida erilaiset vanhemmuudet, kuten yksinhuoltajat, vuoroasuvan lapsen vanhemmat, etävanhemmat ja bonusvanhemmat.
Työnantajana hyvinvointialueen on huolehdittava riittävästä tuesta perheen kohdatessa esimerkiksi vanhempien eroon liittyviä tai muita kriisejä.