Hallituksen leikkaukset iskevät etenkin yhden vanhemman perheisiin.
Köyhyys tuottaa ulkopuolisuuden kokemuksia, vaihtoehtojen puutetta ja häpeää.
TASA-ARVOISEN maan perusta on jokaisen lapsen yhtäläinen mahdollisuus hyvään ja onnelliseen elämään. Hyvinvointivaltion tulee tarjota tähän yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Mutta millaiset ovat mahdollisuudet Suomessa, jossa yhden vanhemman perheiden lapsilla köyhyysriski on kahden vanhemman perheiden lapsia huomattavasti suurempi?
Unicefin tuoreen tutkimuksen mukaan (HS 6.12.) Suomessa yhden vanhemman perheen lapset elävät yli kahdeksan kertaa todennäköisemmin köyhyydessä kuin kahden vanhemman perheen lapset.
Lapsiperheköyhyydellä on lapsuudessa koettuja elämänmittaisia ja ylisukupolvisia vaikutuksia. Usein köyhän perheen lapsenkin elämä pyörii rahattomuuden ympärillä ja aiheuttaa stressiä. Lapset voivat kokea huonoa omaatuntoa esimerkiksi pieneksi jäävien tilalle tarvittavista uusista vaatteista ja joskus siitäkin, että on nälkä.
Köyhyys tuottaa ulkopuolisuuden kokemuksia, vaihtoehtojen puutetta ja häpeää. Elämänmittaiset ja ylisukupolviset vaikutukset näkyvät esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmina, matalana koulutustasona ja työllistymisen vaikeuksina.
Sosiaaliturvan on osoitettu olevan yksi vaikuttavimmista keinoista lapsiperheköyhyyden vähentämisessä. YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut Suomelle suosituksen välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin. Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset kohdentuvat kuitenkin erityisesti jo valmiiksi pienituloisiin yhden vanhemman perheisiin, joita Suomessa perheistä on noin 25 prosenttia. Näissä perheissä kasvaa valtava joukko lapsia. Olemmeko menossa kohti lasten luokkayhteiskuntaa?
Kirjoitus Helsingin Sanomien mielipideosastolla 20.12.2023.