Hei, olen Susanna ja olen kuntavaaleissa ehdolla tänä keväänä.
Olen kasvattanut kolme lastani aikuisiksi yhden vanhemman perheenä ja osittain täysin yksinhuoltajana. Muistan elävästi tilanteita, joissa jouduin jo aikaisin syksyllä aloittamaan säästämisen talvivaatehankintoja varten, ja niitäkin hankintoja tein harkiten ja mahdollisimman paljon kierrättäen. Muistan, että koripalloa aktiivisesti harrastava nuori ei ollut yhdenvertaisessa asemassa muiden kanssa vaikkapa harrastusmaksujen maksamisen
tai kotoa tulevan taloudellisen tuen suhteen. Kuitenkin tilanne oli koko ajan sellainen, että asiat olivat suhteellisen hyvin, enkä koskaan päässyt avun piiriin. Jäin yksin tuntemaan riittämättömyyttä ja osittain häpeää siitä, että lapsillani ei ollut kaikkea sitä, mitä heillä olisi pitänyt olla. Harrastaminen ja siihen liittyvät hankinnat lisenssimaksuineen ovat opiskelevalle yksinhuoltajalle aivan liian isoja kantaa yksin. Aivan liian isoja! Nyt jälkikäteen osaan pukea asiaa sanoiksi ja sanoitan tämän täysin riittämättömäksi ennaltaehkäiseväksi tueksi.
Muistan myös tunteneeni olevani ihan totaalisesti yksin tilanteeni kanssa, enkä muista saaneeni mitään konkreettista apua neuvolasta, sovittelijalta enkä lopulta lastenvalvojaltakaan, kun huoltajuusasioista päädyttiin sopimaan. Tunsin, että toinen
osapuoli sai sanella ehtoja ja jäin sitten yksin pohtimaan, miten ihmeessä saan ikinä turvattua lapsilleni sen, mitä he tarvitsevat. Myöhemmin ajatellessa voin itsemyötätuntoisesti todeta, että riittävän hyvä on riittävästi, ja mikään raha ei voi korvata läsnäoloa tai rakkautta. Vaikka rahattomana tietysti kaikki on vaikeampaa. Tämä kuvailemani tunne on murskaava ja siihen liittyy monenlaisia riittämättömyyden, häpeän ja epäonnistumisen tunteita. Varmasti tunne, johon moni tätä lukeva osaa samaistua vahvasti.
Törmäsin yhden vanhemman perheiden liittoon vasta nyt työystävän kautta, ja olen nyt
lukenut toiminnasta hyvin vaikuttuneena ja ihmetellen, miksi en ole tullut ohjatuksi kaupungin toimijoiden aloitteesta minkäänlaiseen vertaistuen tai avun piiriin? Olisinko ollut kaupungin mielestä oikeutettu vertaistukeen vasta sitten, kun tuen tarve olisi ollut jo isompi, enkä olisi enää jaksanut kantaa perhettäni yksin?
Nyt, kun lapseni ovat aikuisia, tilanne on osaltani tietysti helpottunut, ja jo teini-ikäisinä lapsillani alkoi olla enemmän taloudellisia mahdollisuuksia oman työkokemukseni ja sitä kautta työurani kehittyessä. Meillä on nyt oikein hyvä tilanne, ja olemme oma pieni yksikkö, jossa vallitsee aikuisten välinen luottamus ja paljon rakkautta. Katkeruus tilanteeseen liittyen on muuttunut ylpeydeksi. Jos voisin kertoa jotain nuoremmalle itselleni, niin sanoisin, että jaksa vielä hetki, et ole yksin, ja ota yhteyttä johonkin vertaistukea ja yhteistä toimintaa tarjoavaan kolmannen sektorin toimijaan. Tätä kautta lapsetkin voivat voimaantua ja tuntea, etteivät ole tilanteessaan yksin. Tällä hetkellä ajatukseni on laajentunut myös eteenpäin minusta itsestäni ja lapsistani, sillä minulla on kunnia kutsua itseäni kahden lapsen mummiksi, ja ilokseni heidän elämässään on paljon tukea ja rakastavia aikuisia, joista olen suuresti kiitollinen ihan joka päivä.
Ja jos sinä toteat olevasi juuri nyt jossain aikaisemmin kuvailemassani tilanteessa, niin haluan sinulle sanoa, että mitä tahansa elämä eteenne tuo, se lopulta tavalla tai toisella väistyy uusien asioiden edessä. Vaikka nyt tilanne saattaa tuntua pitkältä ja niin raskaalta, että et jaksa sitä kantaa. Sinä riität hyvin ja teet varmasti parhaasi joka päivä. Lapsille riittää riittävän hyvä, ja he eivät muistele nuorina aikuisina sitä, että ovat saaneet kalliita lahjoja tai hienoja vaatteita. He muistelevat hetkiä kanssasi ja yhdessä perheenä. Jos tuntuu, että tilanne on liikaa, niin puhu siitä vertaisillesi. Loppujen lopuksi olette lastesi kanssa tiimi, ja teissä on niin paljon hyvää, että se kantaa läpi kaiken muun.
Mutta miten tämä kaikki liittyy sitten vaaleihin?
Olen ensimmäistä kertaa ehdolla tämän kevään kuntavaaleissa Helsingissä. Minulle on moni asia Helsingin kaupungilla tärkeä, ja voin ihan rehellisesti sanoa rakastavani kotipaikkakuntaani. Pidän tärkeänä luonnon virkistyskäytön ja siihen liittyvien yhteisten pelisääntöjen viestimistä, alueellisen eriytymisen ehkäisyä ja kaupungin kulttuuripalveluiden yhdenvertaista saavutettavuutta riippumatta asuinpaikasta.
Olen myös työskennellyt kaupungilla sellaisissa tehtävissä, että tunnistan kaupungin päätöksentekoon liittyviä asioita, ja uskon, että minulla on hyvin osaamista ja malttia
vaikuttaa tärkeisiin asioihin juuri oikealla tavalla. Työskentelen itse taiteen ja kulttuurin sekä myös Helsingin kaupungin johtamisen ja työkulttuurin parissa. Olen kasvattanut lapseni pääsääntöisesti yksinhuoltajana. Nyt olen jo mummi ja minulla on kaksi lastenlasta. Pidän kunniatehtävänäni yhden vanhemman perheiden monimuotoisen ja konkreettisen tukemisen Helsingin kaupungilla.
Haluan valtuutettuna vaikuttaa lapsiperheiden jaksamiseen ja ennaltaehkäisevän tuen parempaan viestimiseen kaikin mahdollisin keinoin. Haluan, että kukaan muu ei joudu sellaiseen tilanteeseen, että tuntisi olevansa totaalisen yksin tilanteensa kanssa.
Lisäksi yhden vanhemman perheiden pääsy aamu-, iltapäivä-, loma- ja harrastustoiminnan piiriin on priorisoitava, ja maksuttomuutta on tuettava. Lisäksi kunnan täytyy työnantajana tukea entistä voimallisemmin työn ja perheen yhteensovittamista.
Uskon ammattini kautta, että taide ja kulttuuri avaavat monia mahdollisuuksia hyvän elämän rakentamisen tukemiseen. Tämän takia kaupungin kulttuuripalvelut on oltava
yhdenvertaisesti saavutettavissa riippumatta kaupunginosasta. Myös lähiluonnon ja luonnon virkistyskäytön yhteisistä pelisäännöistä on tärkeää viestiä aktiivisemmin ja
monipuolisemmin luonnossa liikkujille. Urbaani lähiluonto ja meidän kaupunkimetsät ovat antaneet ainakin itselleni paljon hyvää. Niiden säilyttämiseen osallistuminen on minulle mahdollisuus säilyttää tämä mahdollisuus myös lapsenlapsilleni.
Koska teen vaalikampanjaani ilman isoa vaalibudjettia tai tukitiimiä, on minulle kaikki tuki mittaamattoman tärkeää. Kanssani voi jutella vaaliteemoista lisää, ja tulen mielelläni keskustelemaan niistä kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa vaalien alla.
Sinulle, lukija, toivotan paljon itsemyötätuntoa, hyvää lykkyä ja paljon rakkautta! You rock!
Terveisin,
Susanna Snellman Kuntavaaliehdokas 2025, SDP
https://instagram.com/_susannasupergirl_/ https://susannasnellman.fi
Katso Susannan videotervehdys aiheesta.