Halusinko yhden vanhemman perheelliseksi. En.Haluaisinko elää yhden vanhemman perheellisenä. En. Mitä muuttaisin, jos voisin ja miksi en voi. On vain hyväksyttävä tosiasiat ja elettävä niiden kanssa. Tekisinkö jotakin toisin? En. Mitä on elämän rikkaus ja suola, kerma pohjalla?
Elämä ei aina kohtele reilusti ja oikeudenmukaisesti. Kokemastaan vääryydestä huolimatta täytyy päästää irti kahleista ja vihasta, jotta voi tuntea vapauden ja turvan. Perheen sisällä olevat asiat ja tapahtumat voivat sisältää paljon sellaista pahaa, jonka vuoksi vaihtoehtoa muuhun kuin eroon ei ole. Pettämisenkin voi mielestäni antaa anteeksi, salailu, valehtelu ja tietoinen toimiminen väärin perhettään kohtaan ei ole oikein. Kuinka kauheita asioita voikaan olla ja tapahtua, mihin asti niitä tulee sietää? Entä kun perheen sisäinen turvallisuus ei olekaan tärkeintä, pitäisikö vielä odottaa ja katsoa josko huominen muuttaisi kaiken vai tuleekohan huomista? Jaksatko uskoa parempaan huomiseen? Tuleeko sitä sittenkään.
Entä kun taustalla on sellaisia tekijöitä, että lapsi ei voi tavata toista vanhempaansa turvallisesti muuta kuin valvotusti. Voiko tämä rakentaa luottamusta ja turvallisen lapsuuden peruspilareita?
Kuinka pitkälle mennään lapsen edun mukaisesti vai onko kysymyksessä biologisen vanhemman oma etu ja asema. Mikä on tapaajavanhemman oma motivaatio ja sitoutuminen tapaamisten suhteen. Mitä hän haluaa rakentaa ja luoda lapsensa kanssa?
Herättelen tällä kirjoituksella avaamaan silmiä sille, mitä huolta, murhetta ja lisärasitetta voi liittyä yhden vanhemman perheen elämisen taustalle. Vaikean eron läpi käyneenä olet mahdollisesti entistä vahvempi ellei voimasi ole menneet ja kuluttaneet sinua romuksi. Tämän kaiken keskellä arjen on pyörittävä ja vastuu lapsista kannettava päivittäin.
Onneksi on myös toinen tietoinen tie yhden vanhemman perheelliseksi. Omasta halustaan lapsen voi hankkia yksin. Tähän ei liity oletusta tai odotusta toisen vanhemman osallisuudesta lapsen elämässä. Luulen, että näissä tapauksissa valmiudet toimia hyvin vanhempana ovat mitä parhaimmat. Ainakin asiaa on pohdittu eri näkökulmista ennen ratkaisua. Taustalla on halu saada lapsi ja kantaa vastuu hänestä. Tosin arki ja elämä on mitä on. Ei niitä asioita tiedä etukäteen, mitä huominen päivä tuo tullessaan.
Itse en ruikuta, vaan kerron faktat. Toivon nostettavan esille yhden vanhemman perheiden vanhemman ansaitun arvostuksen. Josko joku kerta ”olettajat tai leimaajat.. jotka olettavat jotain yhden vanhemman perheistä avaisivat suunsa ja kysyisivät asiaa, jotta siihen voisi kertoa asioiden todellisen puolen. Monta tyhjää oletusta jäisi pois eikä aiheuttaisi negatiivista leimaa yksinhuoltajuuden ympärille.
Marika Mattila
Yhden Vanhemman Perheiden Liiton vpj (2014-2017)