Perheen köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia ja häpeää, vähentää sosiaalisia verkostoja,
alentaa koulutustasoa, heikentää terveyttä, vähentää vanhemmuutta ja lisää syrjäytymisriskiä .Köyhyyden salliminen tulee veronmaksajille kalliimmaksi kuin sen poistaminen.
Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, jonka kolmannen artiklan mukaan lapsen etu on huomioitava kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä, ja 27. artiklan mukaan lapsella on oikeus riittävään elintasoon.
Yhden vanhemman perheissä pienituloisuusaste on lähes kolminkertainen kahden vanhemman perheisiin verrattuna
(kts. liite) . Näiden perheiden työttömyysaste on kaksinkertainen verrattuna muun väestön työttömyysasteeseen. Hoivapalveluja tulee kehittää vastaamaan työmarkkinoiden vaatimuksia. Mikäli kauppojen aukioloaika vapautetaan hallitusohjelman mukaisesti, yksinhuoltajien työttömyys tulee kasvamaan entisestään. Päivähoidon rajauksia ei tule toteuttaa.
Yhden Vanhemman Perheiden liitto ry on ollut mukana Lastensuojelun Keskusliiton organisoimassa Lasten oikeuksien päivän Köyhyys Satuttaa – kampanjassa.
AVA-kanava, klo 19, esittely: http://www.emmaelias.fi/munperhe/sydaemestae-asti
Mun Perhe –dokumenttisarja erilaisten perheiden lapsista tuotettiin yhdessä Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry:n RAY:n, STM:n Emma ja Elias-ohjelman kanssa. Enemmän hankkeesta yllä mainitusta osoitteesta.
Lisätietoja: Heljä Sairisalo/ 040 3515355
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 27. artikla Liite
1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
- Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet.
- Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.
- Sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin turvaamaan lapsen elatusmaksujen saannin vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta niin sopimusvaltiossa kuin ulkomailtakin. Erityisesti silloin kun lapsesta taloudellisessa vastuussa oleva asuu eri maassa kuin lapsi, sopimusvaltiot edistävät kansainvälisiin sopimuksiin liittymistä tai niiden tekemistä sekä muiden asianmukaisten järjestelyjen tekemistä
Yksinhuoltajien köyhyys on poistettava
Lapsiperheiden pienituloisuus * koskettaa erityisesti yhden vanhemman perheitä (Okkonen, Kaisa-Mari Hyvinvointikatsaus 1/2014). Sekä yhden- että kahden huoltajan lapsiperheiden tulot ovat erkaantuneet koko maan keskitulosta vuoden 1990 jälkeen, mutta eri suuntiin (Kuvio). Kahden huoltajan talouksien kulutusyksikkökohtaiset** tulot olivat 1990-luvulla keskimäärin vajaat 12 prosenttia ja 2000-luvulla reilut 13 prosenttia suuremmat kuin väestön keskitulo, mutta yhden huoltajan talouksissa tulot olivat 1990-luvulla noin 90 prosenttia ja 2000-luvulla enää vain 83 prosenttia keskitulosta.
Huoltajien lukumäärän mukaiset kotitalouksien keskitulot Suomessa vuosina 1990–2011. Ekvivalentin käytettävissä olevan tulon mediaani. Euroa.
Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto.
* Pienituloisuus = Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Lisäksi vanhemmilta kysytään myös koettu toimeentulo.
** Kulutusyksikkö = Kulutusyksikköä kohti lasketuilla kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1,muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja lapset saavat painon 0,3 (0–13-vuotiaat).
Yksinhuoltajatalouksien toimeentulo on kahden huoltajan talouksia riippuvaisempi saaduista tulonsiirroista. Tulonsiirrot muodostavat noin 25 % yhden huoltajan talouksien bruttotuloista, kun kahden huoltajan talouksissa osuus on noin 12 prosenttia.
Lapsista 8,5 prosenttia asui vuonna 2011 talouksissa, jotka kokivat toimeentulo-ongelmia. Lasten välillä on kuitenkin eroja sen mukaan, kuinka monen huoltajan kanssa he asuvat. Yhden huoltajan kanssa asuvista lapsista 23 prosenttia ja kahden huoltajan kanssa asuvista 6 prosenttia asui toimeentulo-ongelmia kokeneissa perheissä. Kaikista lapsista 72 prosenttia asui perheissä, joissa ei koettu toimeentulo-ongelmia, kun taas yhden huoltajan kanssa asuvista lapsista vain 49 prosenttia.
Pienituloisten yhden huoltajan perheiden lapsista kaksi kolmesta asuu vähintään pieniä toimeentulovaikeuksia kokevissa perheissä ja neljännes vaikeuksia tai suuria vaikeuksia kokevissa perheissä. Pienituloisuusrajan yläpuolella perhetyyppien välillä ei ole niin suurta eroa, mutta myös näissä toimeentulovaikeudet ovat yleisempiä yhden huoltajan kanssa asuvilla lapsilla.
Suurin vaikeuksin tai vaikeuksin toimeen tulevissa perheissä asuvien lasten osuus huoltajien lukumäärän mukaan vuosina 2003–2011. Prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilasto