Sofia Virta on yksinhuoltaja, kansanedustaja ja Vihreiden puheenjohtaja. Aina työn ja perheen yhdistäminen ei ole yksinkertaista, mutta työllään ja esimerkillään Sofia haluaa näyttää, että ihan jokaisella meillä pitäisi olla mahdollisuus edetä työuralla, riippumatta perhetilanteestamme. Tämä takaisi perheille paremman toimeentulon. Seuraavassa Sofia kertoo, miten lasikattoja rikotaan.
Minkälainen yksinhuoltajaperhe sinulla on?
Olen pienen lapsen yksinhuoltaja, arkeamme jakaa myös miesystäväni ja hänen lapsensa.
Millaisena koet yksinhuoltajana olon?
Alussa oli hirveä shokki, kun jäin lapsen kanssa yksin. Arjessa ei ollutkaan enää toista aikuista. En ollut suunnitellut sellaista perhettä, ja siksi se oli shokin lisäksi pettymyskin ja pelotti, miten selviän. Vaikka koinkin epäonnistumisen tunteita, ei aina kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, miten asiat menevät.
Nyt minulla on voimakas olo, kun tuosta kaikesta on jo vuosia aikaa. Näen elämässä ja perheessäni sellaisia puolia, joita en olisi osannut hahmottaa tai nähdä, jos kaikki olisi mennyt eri tavalla.
Tytön kanssa minulla on erityislaatuinen suhde. Viime eduskuntakaudella olin yksin hänen kanssaan, ja ilman tätä työni olisi imaissut minut kokonaan mukanaan. Tämä oli minun kohdallani hyvä asia ja rajasi työntekoni määrää. Luulen, että olen ollut enemmän lapseni kanssa nyt, kuin jos perheessä olisi ollut kaksi vanhempaa. Se olisi voinut harmittaa jälkikäteen.
Kun olin raskaana, ihmettelin, miten yksinhuoltajat oikein pärjäävät, ja minulla oli valtava arvostus heitä kohtaan. Nyt olen huomannut, ettei elämä ole vain kauheaa. Ehkä meidän erityisiä haasteitamme ei aina ymmärretä, muttei ymmärretä sitä ihanaakaan, mitä elämä meille tarjoaa. Ei meitä tarvitse sääliä tai ajatella, että meillä on koko ajan rankkaa. Ei se ole suinkaan näin, vaan on olemassa sellainen kultainen keskitie, kuten kaikissa perhemuodoissa on.
Mistä saat voimia arkeesi?
Tämä on klisee, mutta lapsestani. Joissain asioissa hän on niin samanlainen kuin minä, ja saan valtavasti siitä, miten hän kasvaa ja kehittyy. Minulla on olo, että olen pystynyt turvaamaan hänelle ehjän arjen. Hän voi kiukutella, näyttää kaikenlaisia tunteitaan. Tästä ammennan jaksamista paljon itsellenikin. Aikoinaan haaveilin paljon omasta lapsesta, ja nyt on ihanaa, että minulla on lapsi.
Joskus pohdin, että onkohan tämä meidän elämäntyylimme hyväksi lapselle. Kun hän kysyi minulta, että mennäänkö kaiken maailman kyliin käymään, ymmärsin, ettei hänellä ole yhtään sen huonompi lapsuus kuin muillakaan. Hänellä se on erilainen ja erityislaatuinen, ja se on ollut ja on ihan hyvä.
Vaikka työni on hyvin vaativaa, saan siitäkin paljon, koska haluan ja voin tehdä työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen. Se rauhoittaa minun päätäni, se tieto, että yritän tehdä jotain asioiden parantamiseksi.
Miten sovitat perheen ja työnteon yhteen?
Onhan tämä jatkuvaa palapeliä ja vaatii myös muilta sietokykyä, kun työni on niin vaihtelevaa. Olen joutunut sanomaan tosi usein ei, mikä on todella tervettä. Koen, että tämä on jonkinlaista lasikattojen rikkomista: voin olla puolueeni puheenjohtaja, vaikka sanon ei ja olen yksinhuoltaja. Minulla on tiukat rajat siitä, milloin olen lapseni kanssa, ja haluan näyttää tässä esimerkkiä ja myös siinä, että voit yhdistää vaikka jopa puolueen puheenjohtajuuden ja yksinhuoltajana olemisen.
Miten työmaailman pitäisi muuttua, jotta se ottaisi huomioon paremmin monimuotoiset perheet?
Tässä on tosiaan vielä paljon tehtävää. Monen puolueen edustaja on kommentoinut minulle, että eikö mies voi hakea lasta hoidosta ja työt pitää kyllä hoitaa. Ei ole vielä sellaista kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, millaisia erilaisia perheitä on olemassa. Ja että myös yksinhuoltaja voi olla mukana tekemässä politiikkaa. Ehkä meillä kuvitellaan, että ollaan jo tasa-arvoisia ja tunnistetaan erilaisten perhemuotojen tuomat erityispiirteet, mutta tämä ei ole totta. Sekä rakenteissa että asenteissa on vielä paljon töitä tehtävänä.
Työntekemisen mahdollistavia rakenteita pitää vielä kehittää paljon. Aamu- ja iltapäivähoitoa ja -toimintaa tulee parantaa, vuorohoidon tilannetta edistää. Nämä pitää ensin olla kunnossa, jotta luodaan edellytykset työnteolle, joka taas turvaa perheen toimeentulon. Kaikilla tulotasoilla ei todellakaan osteta lastenhoitajaa, eikä kaikilla ole turvaverkkoja. Työpaikoilla pystytään tekemään johtotasollakin kyllä järjestelyjä, jotta perheen ja työssä etenemisen yhteensovittaminen onnistuu, esimerkiksi niin, ettei ole pakko tehdä paljon työmatkoja. Työmatkat voivat estää uralla etenemisen ja paremman toimeentulon, jos niille ei pääse perhetilanteen vuoksi. On löydettävä sellainen asenneilmapiiri, että tämä huipputyyppi pääsee kyllä etenemään, ja haluamme tukea häntä siinä.
Itse en olisi voinut päästä tähän asemaan, jos minulla ei olisi nyt toista aikuista jakamassa arkea ja tukemassa. Olen saanut suuren avun ja tuen nykyisestä kumppanistani, ja tämä on luonut uskoa ihmisyyteen. Yhteiskunta ei ole vielä valmis, jos olisin ollut ihan yksin. Välillä tämä työ on kellon ympäri työntekemistä ja esimerkiksi kyselytunnit loppuvat niin, että päiväkoti on mennyt jo kiinni. Vastaus meidän tilanteessamme ei ole vuorohoito, koska eduskuntatyö voi olla täysin kokopäiväistä. Voitaisiinko meillä mahdollistaa esimerkiksi etä-äänestysvaihtoehto?
Miten ennakkoluuloja voisi vähentää?
Nyt se jää liikaa yksilöiden ja perheiden vastuulle. Niiden pitäisi murtaa toisten ihmisten stereotypioita ja olla aktivisteja, mutta tämän tulisi lähteä lainsäädännön tasolta, palvelujärjestelmistä. Tämä on perusta sille, että kaikki perheet olisivat yhtä arvokkaita. Näin asiat pikkuhiljaa muuttuvat. Vallanpitäjien, myös heidän, jotka elävät ydinperheessä, pitäisi vaikuttaa kaikkien perheiden hyvinvointiin.
Mitä lapsesi on opettanut sinulle?
Vaikka mitä. Välillä hukkasin sen ajatuksen, että täytyy unelmoida isosti. Ennen ajattelin itsestäni, että olen ehkä pieni kissa, mutta näen varjossani silti leijonan. En muistanut tätä ajatusta, mutta lapseni opetti tämän minulle uudelleen. Tässä ajatuksessa on käsittämätöntä voimaa. Ulkoisesti saatan kävellä räntäsateessa lapseni kanssa käsikädessä, mutta sisäisesti olen iso leijona, joka pystyy mihin vain, eikä ole mitään asiaa, mitä en lapseni vuoksi tekisi. Nyt minulla on sellainen leijonafiilis jälleen.
