Oikeusministeriön esittämät uudistukset:
- Lapsen kuulemista tuomioistuimessa helpotetaan.
- Huolto- ja tapaamispäätöksen teossa on huomioitava se, ettei lapsi joudu henkisen eikä ruumiillisen väkivallan kohteeksi.
- Vieraannuttaminen ja myös tapaamisoikeuden laiminlyöminen määritellään henkiseksi väkivallaksi lasta kohtaan. Niistä ei seuraa sanktiota, mutta ne voivat vaikuttaa mahdollisessa huolto- ja tapaamisoikeudenkäynnissä kielteisesti vanhemman päätökseen.
- Lapsen tapaamisoikeus laajenee sijaisvanhempiin ja muihin vanhemman asemassa oleviin kuten sosiaalisiin vanhempiin tai lapsen kanssa asuviin isovanhempiin.
- Vuoroasuminen merkittäisiin väestörekisteriin lapsen asumismuodoksi. Jompikumpi vanhempi on kuitenkin edelleen lapsen virallinen asuinpaikka.
- Vanhemmat voivat sopia lapsen tapaamiskulut myös tapaamissopimuksessa.
- Tuetut ja valvotut tapaamiset ja vaihdot kirjataan lakiin.
Lakiesitys annetaan 21.6. eduskunnalle käsiteltäväksi. Uusi laki on kaavailtu astuvan voimaan 1.4.2019
Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry kannattaa Lapsen kuulemismahdollisuuksien laajentamista
Ministeriön esitys, jonka mukaan käräjäoikeus tai sosiaalitoimi varmistavat, että lapsi tulee kuulluksi riidattomissa eroissa, on tärkeä samoin kuin esitys siitä, ettei erityisen painavia perusteita lapsen kuulemiselle enää tarvita. Mikäli lapsi ilmaisee olosuhdeselvitystä laadittaessa, että haluaa tulla kuulluksi, se on esityksen mukaan merkittävä selvitykseen. Lapsi voisi myös pyytää tulla kuulluksi käräjäoikeudessa vanhempiensa kautta tai suoraan käräjäoikeudelta.
Pitkäaikaisissa kiistoissa lapset ovat vanhempien mukaan ihmetelleet, miksei kukaan kysy heiltä mitään. Näihin tulisi nyt mahdollisuus. Käytäntö toteuttaisi nykyistä paremmin YK:n lapsen oikeuksien sopimusta.
Lapsen kuuleminen sekoitetaan joissakin laista annetuissa lausunnoissa siihen, että häneltä kysyttäisiin, miten vanhempien välinen kiista tulisi ratkaista. Tämä ei kuitenkaan ole lapsen kuulemista. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että asiantuntija-avustaja hoitaa lapsen kuulemisen yhteistyössä käräjätuomarin kanssa.
Lapsen kuulemisen yhteydessä pitää olla mahdollisuus käyttää myös videointia äänitallenteiden lisäksi kuten Lapsen oikeuksien komiteakin suosittelee Suomelle v. 2011 (http://formin.finland.fi/). Mietinnön esityksessä mainittiin kuitenkin vain äänitallenteet. Lapsi voi kuitenkin ilmaista itseään myös eleillään esimerkiksi voimakasta vastustusta tai myöntämistä ja olla kuitenkin ääneti.
YK:n Lapsen oikeuksien komitean suosituksen mukaan Suomen tulee poistaa kaikki lapsen ikärajat ja kuulla kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kaikissa viranomaisprosessissa. Tämä on lasten ihmisoikeusasia.
Lapsen oikeuksien sopimuksen komitean suositukset Suomelle vuonna 2011 (http://formin.finland.fi/) ”29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio poistaa kaikki ikärajat lainsäädännöstään ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti heidän kehitystasonsa huomioiden, heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja viranomaismenettelyissä, myös huostaanottomenettelyissä. Lapsia olisi kuultava lapsiystävällisesti ottaen huomioon lapsen edun periaate. Lasten, myös vammaisten lasten, mielipiteille on annettava asianmukainen paino lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tähän voi sisältyä muun muassa lapsen kuuleminen luottamuksellisesti avoimen oikeussalin sijaan sekä video/äänitallennuslaitteiden käyttö. Tältä osin komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota yleiskommenttiinsa n:o 12, joka koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi.”
Vanhemman muuttoilmoitus
Ministeriö esittää, että kummankin vanhemman tulee ilmoittaa muutostaan toiselle vanhemmalle 3 kk ennen muuttopäivää. Ilmoitusvelvollisuus koskee vanhempia, jotka ovat huoltajia ja joiden lapselle on vahvistettu tapaamisoikeus. Ilmoitusvelvollisuus ei koske vanhempaa, joka pakenee vakavaa väkivaltaa.
Liiton mukaan vanhemmalla, jonka käräjäoikeus on vahvistanut huoltajaksi, tulisi jatkossa olla oikeus päättää myös lapsen muutosta. Jos muuttoilmoitus kuitenkin säädetään, vähintäänkin laissa tulee luetella tilanteet, joissa huoltaja voi muuttaa vastoin toisen huoltajan suostumusta ilman etukäteisilmoitusta. Vanhemman vastustuksesta huolimatta perustellusta syystä kuten työ- tai opiskelupaikan tai työnantajan työpisteen vaihtumisen perusteella. TE -keskus voi jopa velvoittaa tähän karenssin uhalla. Myös perhesuhteet pitäisi olla perusteena, kuten omaishoitajana toimiminen toisella paikkakunnalla asuvalle omaiselle tai lapsen hoitoavun saaminen toisella pakkakunnalla. 15-vuotiaan lapsen oma muuttoilmoitus tulee myös hyväksyä
Lapsen tapaamisten turvaamisten pakkokeinot poistettava
YVPL on samaa mieltä kuin sisäasiainministeriö siitä, että lapsen tapaamisia turvaamaan käytetään oudosti vain lähivanhempaa kohtaan. Näin on siitäkin huolimatta, että tutkimusten mukaan yleisin tapaamisongelma on se, että etävanhempi ei toteuta lapsen tapaamisoikeutta. Lisäksi tapaamisoikeus on lapsen eikä vanhemman oikeus lain mukaan, jolloin pakkokeinonkin luulisi olevan lapsen tai häntä edustavan vanhemman.
Suomessa, päinvastoin kuin muissa länsimaissa, myös viranomaisnouto tapaamisten pakkokeinona on ollut mahdollinen parikymmentä vuotta. Sitä ei kuitenkaan juuri ole käytetty. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan ulosottoviraston alueella ei ole kihlakunnan voudin Timo Kiiran mukaan ollut yhtään tapausta. Vähintäänkin tämä noutomahdollisuus tulisi poistaa tarpeettomana kummajaisena.
YVPL ei kannata lapsen tapaamisten pakkokeinojen säätämistä etävanhempaa kohtaan, vaan haluaa ne kokonaan pois tapaamisten yhteydestä. Pakkokeinot eivät tue vanhempien yhteistyötä eikä vanhemman ja lapsen suhdetta. Päinvastoin ankarat pakkokeinot, kuten korkeat uhkasakot, saattavat painostaa lähivanhempaa luovuttamaan lapsen jopa lapselle vaarallisiin olosuhteisiin. Sen sijaan liitto vaatii enemmän perheneuvonnallisia palveluja. Sisäasianministeriö esittää tapaamisuhkasakon sitomisen toisen vanhemman sopimusvelvoitteiden noudattamiseen, mikä on harkitsemisen arvoinen, mikäli pakkokeinoja ei poisteta tapaamisten yhteydestä.
Tapaamiskustannukset on määrättävä elatusapua päätettäessä
Muistion mukaan tapaamiskustannukset voitaisiin tulevaisuudessa määritellä tapaamissopimuksessa elatuspäätöksestä irrallaan. Lapsen tapaamiskulut kuitenkin huomioidaan jo lapsen elatusapulaskelmassa kummankin vanhemman elatuskykyä vähentävänä tekijänä: 1) 121 euroa ylittävistä tapaamisten matkakuluista huomioidaan korkeintaan 121 euroa. 2) Lisäksi lopullisesta elatusavusta vähennetään lapsesta aiheutuvia elinkustannuksia ns. luonapitovähennyksenä. Jos tapaamiskulut on jo määrätty elatussopimuksessa, tuleeko ne huomioida vielä tapaamissopimuksessakin?
Entä mitä tapahtuu, jos tapaaja ei hoidakaan tapaamisia? Tuleeko lähivanhemman siitä huolimatta maksaa matkakulu, vai tulkitaanko se tapaamisen estämiseksi? Liiton tuntemassa tapauksessa on käynyt näin. Etävanhempi ei ole toteuttanut ainuttakaan tapaamista, mutta lähivanhempi on kuukausittain maksanut hänelle määrätyn matkakulun tapaamisuhkasakon pelossa. On huomioitava myös, ettei lähivanhemmalle makseta toimeentulotukea lapsen tapaamiskuluihin, vaan ainoastaan etävanhemmalle. (http://www.kela.fi/toimeentulotuki-lapsen-tapaamisesta-aiheutuvat-menot). Myöskään tapaamisuhkasakkoon ei luonnollisestikaan voi saada toimeentulotukea.
Vanhemman tiedonsaantioikeus ilman huoltajuutta
Yhteishuolto on pääsääntö. Jos vanhemmalta poistetaan tai hänelle ei vahvisteta huoltajuutta, niin sille on vakavia perusteita. Tiedonsaantioikeus ilman huoltajuutta ei ole lapsen edun mukainen muuta kuin sijaisvanhemmuudessa.
Isyyden tunnustamisen ei pidä johtaa automaattisesti myös huoltajuuteen
Tällä hetkellä puolet yksinodottajista on yksinhuoltajia eli vanhemmat eivät ole sopineet yhteishuollosta. Taustalla saattaa olla lähisuhdeväkivaltaa tai kaappausriski. Isä voi myös kadota. On huomattava, että kaikista EU-maista Suomessa naisiin kohdistuu eniten kumppanin tai ex-kumppanin aiheuttamaa väkivaltaa. YVPL:n arvion mukaan ehdotettu menettely ei ole lapsen edun mukainen.
Väkivallan uhrista ei saa tehdä rikollista, sen vuoksi ettei hän kykene tekemään rikosilmoitusta
Esityksen mukaan huoltajat eivät saa itse käyttää väkivaltaa kasvatuksessa ja tämän lisäksi heidän tulee huolehtia, ettei kukaan muukaan käytä. Jälkimäinen ei kuitenkaan saa johtaa käytännössä siihen, että pitkään väkivallan uhrina ollut henkilö saa itsekin syytteen siitä, ettei ole tehnyt väkivallan harjoittajasta rikosilmoitusta. Tutkimusten mukaan yksikin pahoinpitely voi traumatisoida uhrin niin, ettei hän enää henkisesti kykene ilmoituksen tekemisiin.