Tämä blogiteksti on julkaistu alkuperäisesti Ensi- ja turvakotien liiton sivuilla. Katso alkuperäinen julkaisu täällä.

Toivo on uskoa siihen, että asiat voivat muuttua kohti parempaa. Toivo auttaa muutoksessa ja kun asiat ovat epäselviä. Se auttaa toimimaan ja jaksamaan eteenpäin läpi muutosprosessin. Toivon vastakohta toivottomuus taas on näköalattomuutta tulevaisuuteen.

Vanhempien ero on lapsen ja nuoren elämässä suuri muutos, joka aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta tulevasta.

Eron tuomien muutosten keskellä selviytymisessä tarvitaan toivoa. Toivo auttaa hyväksymään ja sietämään käsillä olevia vaikeuksia sekä suuntaamaan katseen eteenpäin.

Lapsen ja nuoren toiveikkuuteen vaikuttavat lapsen persoona ja aiemmat kokemukset sekä häntä ympäröivät läheiset ja arjen jatkuvuus. Tärkeää on, että lapsi tai nuori tulee kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Paras apu löytyy yleensä toisista ihmisistä, lemmikeistä ja jopa pehmoleluistakin. Eli kokemuksesta, että on yhteydessä toiseen ja merkityksellinen toiselle.

Tärkeä toivontuoja on Nuorten erovaikuttajien kokemusten mukaan vertaisuus, toinen nuori, jolla on vanhempien eron kokemus. Ihminen, joka ymmärtää, mitä itse käy läpi.

Vertaisen kanssa juttelu tuo kokemuksen siitä, että ei ole yksin sen hetkisen tilanteen, ajatusten ja tunteiden kanssa. Erityisen tärkeää ja toivoa lisäävää on kuulla, että vertaisella, jonka vanhempien erosta on kulunut jo pidempi aika, menee tällä hetkellä hyvin. Se tuo uskoa toivottuun tulevaisuuteen omallakin kohdalla.

Vanhempien eron kokeneille lapsille ja nuorille järjestetään tänä päivänä monia ammatillisesti ohjattuja vertaisryhmiä. Yhden Vanhemman Perheiden Liiton ja Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n yhteisten vuonna 2023 järjestettyjen nuorten erotyöpajojen osallistujista kaikki nuoret kertoivat, että heille oli hyötyä kuulla muiden nuorten kokemuksia vanhempien eroon ja perhetilanteeseen liittyen. Lisäksi 90 % nuorista koki, että omien kokemusten jakaminen toisten nuorten kanssa oli heille tärkeää.  Vertaisryhmässä voi samaan aikaan saada tukea ja auttaa muita omalla kokemuksellaan. 

Kuuntelevan korvan, lohduttavan olkapään ja asioiden käsittelyn lisäksi toivoa tuo läheisten ihmisten kanssa jaettu ilo. Kokemus siitä, että elämässä voi iloita ja nauttia arjesta yhdessä ystävien, sisarusten ja muiden läheisten kanssa vaikeista asioista huolimatta.

Ei pidä unohtaa myöskään lemmikkejä tai tärkeitä esineitä, kuten lempinallea, joka voi tuoda lohtua ja turvaa hankalissa hetkissä.

Lemmikki ja pehmoeläin tarjoavat lohtua mitään kyseenalaistamatta tai syyttämättä. Lemmikin lempeä katse viestittää, että minä ymmärrän ja olen täällä sinua varten. Toivo pilkahtaa. 

Myös ammattilaisten ja aikuisten tehtävänä on tukea lasta uusissa ja vaikeissa elämäntilanteissa, tuoda toivoa. Ei jätetä ketään yksin heidän kokemustensa kanssa. Mikä olisi sinun keinosi tarjota lapsille ja nuorille toivoa vanhempien eron keskellä?

*********
Kirjoittajat: Blogin on kirjoittanut Nuorten erovaikuttajien ryhmä sekä Hanna Ristimäki, lasten ja nuorten eroauttamisen asiantuntija,
Kasper – Kasvatus -ja perheneuvonta ry:sta ja
Piritta Kähkönen, lasten ja nuorten toiminnan asiantuntija, Yhden Vanhemman Perheiden Liitosta (YVPL).