Hei sinä yksinhuoltajavanhempi, minä tunnen sen surun, kun katsot “ehjiä” perheitä. Sen surun sellaisina hetkinä, kun olet mukana lapsen juhlahetkinä ainoana vanhempana.
Minä tunnen sen ärtymyksen, kun kuuntelet kuinka toinen vanhempi “ei tee mitään”, tai on vaikeaa, kun puoliso on pois kotoa pari päivää.
Minä tunnen sen epätoivon, kun väsyneenä tulet töistä ja kotona odottaa lukuisat kotityöt, kipeä tai kiukkuinen tai vaan huomiota kaipaava lapsi. Ne hetket, kun rahoja pitäisi venyttää riittämään seuraavaan palkkapäivään ja auto pitäisi huoltaa. Tai saada itsesi riittämään kaikkeen.
Tiedän myös sen, kun tunnet ettet enää jaksa – ja sitten kuitenkin venyt yli voimien.
Minä tunnen sen rakkauden, kun olet lapsillesi koko maailma. Sen rakkauden, joka ylittää kaiken muun.
Ja tunnen sen kiitollisuuden, kun saatte elää rauhallista, omannäköistä elämää. Lapsista kasvaa fiksuja nuoria ja meillä on toisemme.
Ja nyt
Sulje silmät
Huokaa syvään
Olet kannatellut koko maailmaa
Nyt
Anna maailman kannatella sinua
Kaikki on hyvin
Ja olet selvinnyt hyvin
Terveisin,
Nimim. Ilvesemo
Äiti kolmelle teinille
Totaaliyksinhuoltaja
Kuva: Unsplash