| Lapsen sairaus tai vamma lisää eronneisuusriskiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus vuonna 1987- syntyneiden lasten selviytymisestä paljasti, että 37% autismia sairastavien lasten vanhemmista oli eronnut, kun muiden lasten vanhempien osuus oli vajaa puolet siitä. Erityislapsen sairauden tai vamman aiheuttamat arjen haasteet voivat vaikuttaa myös lapsen ja etävanhemman tapaamisten järjestämiseen.
Vanhempi saattaa aluksi torjua lapsen sairauden tai vamman, mikä kuitenkin yleensä menee ohi. Kummallekin vanhemmalle pitää järjestää mahdollisuus saada lapsen kuntoutukseen ja terapiaan liittyvää ohjausta. Eroon liittyvissä huoltajuutta tai tapaamista koskevissa kiistatapauksissa tapaamisten edellytyksenä tulisi olla vanhemman osallistuminen lapsen sairauteen liittyviin tutkimus-, hoito- tai terapiakäynteihin. Lapsen sairaudesta tai vammasta aiheutuvan rasituksen ja sidonnaisuuden perusteella maksettava Kelan vammaistuki tulee maksaa sille vanhemmalle, joka tosiallisesti vastaa lapsen hoidosta ja huolenpidosta pääsääntöisesti arjessa.
Perheet tarvitsevat tapaamiskiistatilanteissa neuvoja ja apua. Sovittelun yhteydessä pitää olla myös lapsen sairauden tai vamman asiantuntija, joka vastaa lapsen terveyteen liittyvistä asioista ja kuntoutuksesta. Heidän tulee kertoa, miten lapsen sairaus tai vamma pitää arkielämässä huomioida. Lapsen koulussa tulee miettiä toimivat keinot erityislapsen oppimisen tukemiseksi ja tukikeinojen järjestämiseksi. Terveydenhuoltohenkilökunnalle on lisättävä tietoutta eron vaikutuksista erityislapsen arkeen, kasvuun ja kehitykseen.
Joskus hoitohenkilökunta tai sosiaalitoimi saattavat kyseenalaistaa lapsen vanhempia turvallisen kasvuympäristön järjestämisestä, jolloin lapsi saatetaan sijoittaa kodin ulkopuolelle. Syyttelyn sijaan pitäisi alkaa tukea kumpaakin vanhempaa ja tukea vanhempien välistä yhteistyötä, mikä lopulta on kaikkien osapuolten ja ennen kaikkea erityislapsen kiistaton etu. Palvelujen tulee olla lapsikohtaisia eikä vanhemman asumiseen perustuvia.
Eronneen erityistarpeisen lapsen vanhemman mahdollisuus osallistua työelämään on kokemustemme mukaan usein rajallinen riittämättömien tukitoimien vuoksi. Tämä aiheuttaa usein pienituloisuutta, mikä lisää eriarvoisuutta ja lastenkin syrjäytymistä.Vanhemmalla pitäisi olla oikeus omaishoidon tukeen myös silloin, kun hän tekee osa-aikatyötä lapsen erityistarpeisuuden vuoksi
Lisätietoja: Susanna Kavonius 050 3509967, Heljä Sairisalo, 040 3515355 |
