Joulu on jo ihan lähellä ja se voi merkitä ihania hetkiä perheen kanssa, mutta usein myös huolta omasta jaksamisesta, aikataulustressejä lapsen toisen vanhemman tai vanhempien kanssa tai surua siitä, että lapsi ei tänä vuonna olekaan aattona minun kanssani. Tai sitten mietittävää voi aiheuttaa se, haluaisiko lapsi jotain muuta, kuin aina vain olla minun kanssani joka päivä, myös jouluna.
Joulu ei tarkoita yhtä päivämäärää tai tietynlaista tapaa olla. Vaikka ympäristö voi luoda paineita tehdä juuri tietynlainen joulu, kannattaa tarpeen vaatiessa laittaa nuo äänet reilusti äänettömälle ja kuunnella sen sijaan, mitä juuri oma lapsi haluaa. Nimittäin usein se on sellaista, mitä meistä vanhemmista jokainen osaa antaa: läsnäoloa ja arjen pieniä juttuja. Lapsen joulun isoin juttu voi olla piparien yhteinen koristelu; näin ainakin meillä, mitä lapseni onkin odottanut jo monta viikkoa. Hän ei ole luonani aattona, mutta aatonaatonaatto on meidän joulu, ja piparitkin saavat koristelunsa silloin.
Joulu on parhaimmillaan sitä, mitä se on muutenkin: ajan antamista omalle tärkeälle ihmiselle. Sitä arvostaa niin lapsi kuin aikuinenkin. Ehkäpä tänä jouluna teidänkin jouluinen tähtihetki voi olla yhteinen elokuvahetki sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Tai joululaulu pimenevässä illassa kynttilänvalossa.
Joulu ei vaadi paljon rahaa tai suuria lahjoja, isoja notkuvia herkkupöytiä. Joulun sanoma jokaiselle perheelle on ja tulisi olla: perheesi on ihana ja täydellinen juuri noin. Sinä riität.
Ihanaa joulun aikaa jokaiselle!
Anne Elisabet Belt, asiantuntija YVPL ry