Helsingin Sanomat 15.3.2023, mielipidekirjoitus.

Lapsi voi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi joutua valitsemaan maksuttoman harrastuksen eikä itselleen mielekkäintä vaihtoehtoa.

Suomi on sitoutunut edistämään jokaisen lapsen oikeutta mielekkääseen vapaa-aikaan. Tämä koskee myös harrastamista. Kaikki eivät kuitenkaan pääse nauttimaan harrastamisen ilosta esimerkiksi perheen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.

Haavoittuvassa asemassa olevien, kuten köyhyydessä elävien lasten aseman ja tarpeiden tunnistaminen on huomioitu Suomen lapsistrategiassa. Strategian pohjalta toteutetaan myös eurooppalaisen lapsitakuun (European Child Guarantee) kansallista toimintasuunnitelmaa, jonka erityisenä painopisteenä on haavoittuvassa asemassa olevien lasten tukeminen ja investointien kohdentaminen lasten hyvinvointiin. Yhdeksi lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen haasteeksi on tunnistettu lasten harrastaminen ja vapaa-aika.

Lapsistrategia ja lapsitakuu luovat tärkeät raamit köyhyydessä elävien lasten vapaa-ajan mahdollisuuksien tukemiselle. Yksi tukemisen tapa on harrastamisen Suomen malli, jolla pyritään lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia koulupäivän yhteydessä järjestettävän maksuttoman harrastuksen avulla. Mallia toteuttaa jo noin 250 kuntaa.

Suomen malli on merkittävä avaus, mutta sen lisäksi tarvitaan muitakin tukitoimia. Tämä on tärkeää, sillä moni lapsi toivoo sellaista harrastusta, jota ei Suomen mallin kautta välttämättä voi harrastaa. Tällöin lapsi voi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi joutua valitsemaan maksuttoman harrastuksen eikä itselleen mielekkäintä vaihtoehtoa. Lapsen harrastusvalinta ei siis välttämättä ole hänen omien toiveidensa mukainen vaan olosuhteiden pakosta tehty.

Perustoimeentulotuesta ei myönnetä tukea lasten harrastuksiin.

Urheiluseurojen avustusrahastojen ja musiikki- ja kuvataideopistojen vapaapaikkajärjestelmien ohella toimeentulotukijärjestelmä on monelle vähävaraiselle perheelle keskeinen tuen lähde. Toimeentulotukeen liittyy kuitenkin haasteita, jotka pakottavat perheet etsimään apua muun muassa järjestöiltä ja diakoniasta.

Perustoimeentulotuesta ei myönnetä tukea lasten harrastuksiin. Täydentävä toimeentulotuki puolestaan on harkinnanvaraista ja saattaa vaihdella hyvinvointialueiden välillä. Tämä voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa mukaan.

Pahimmillaan lasten harrastuskustannusten kattaminen on taitoa vaativaa pirstaleista palapeliä, jossa pienistä lähteistä yritetään saada tarvittava kokonaissumma kasaan. Toimeentulotuen kehittäminen vastaamaan tasoltaan paremmin harrastuskuluja sekä systeemin yhdenmukaistaminen asuinpaikasta johtuvan eriarvoisuuden ehkäisemiseksi olisivat merkittäviä edistysaskelia nykyiseen.

Harrastamisen Suomen mallin mukaista koulupäivän yhteydessä toteutettavaa maksutonta harrastustoimintaa tulee kehittää lasten toiveiden mukaisesti ja toteuttaa yhdenvertaisesti koko maassa. Tämän lisäksi on panostettava etsivään harrastustoimintaan, jotta haavoittuvassa asemassa olevat, harrastusten ulkopuolelle jäävät lapset, tavoitetaan ja heidän oikeutensa hyvään vapaa-aikaan voidaan turvata.

Aino Sarkia
Työryhmän puheenjohtaja
Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin lapsiperheköyhyystyöryhmä.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto osana EAPN-Finin lapsiperheköyhyystyöryhmää otti kantaa lasten mahdollisuuksiin harrastaa.