Kiusaamistarkoituksessa tehty lastensuojeluilmoitus tarkoittaa, ettei ilmoituksen tekijällä ole todellista huolta lapsen hyvinvoinnista, jolloin sen tarkoitus on loukata tai kiusata toista vanhempaa. Tällaiset ilmoitukset ovat huoltokiusaamista.
Janette Vesterinen on tutkielmassaan ”Lastensuojeluilmoitus huoltokiusaamisen välineenä – sisällönanalyysi äitien kokemuksista” (2021) määritellyt huoltokiusaamisen kiusantekona. Huoltokiusaamiseen liittyy joskus vieraannuttamista, eli vanhempi pyrkii tietoisesti demonisoimaan kohdevanhemman vanhemmuuden merkityksen ja roolin lapsen elämästä (Vesterinen 2021). Vesterisen pro gradu -tutkielma havainnollistaa äitien kokemuksia isien huoltokiusaamisen yhteydessä tehtyjen lastensuojeluilmoitusten syistä sekä niiden vaikutuksista äitien vanhemmuuteen. Tutkimuksessa tuodaan esille, että tulokset voidaan laajentaa koskemaan myös isien kokemaa huoltokiusaamista.
Poliisihallituksen ”Toiminnallinen käsikirja lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi” (2022) määrittelee kiusaamistarkoituksessa tehdyt lastensuojeluilmoitukset vainoksi. Vainoaminen on kriminalisoitu, eli siitä tulisi saada sanktio. Mikä tekee tässä kontekstissa asiasta hankalan, on että jokainen lastensuojeluilmoitus tulee ottaa tosissaan ja tutkia. Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve (Lastensuojelulaki 2007/417). Sosiaalihuolto ei voi itse määritellä, onko ilmoitus aiheellinen vai ei.
Vesterinen toteaa, että aiheettomiksi koettujen lastensuojeluilmoitusten käsittely on haasteellista. Ilmoitukset tulee aina käsitellä sosiaalihuollon piirissä, mutta huoltoriidat ja mahdollinen eron jälkeinen vaino sovittelussa, tai jopa tuomioistuimessa. Vesterisen mukaan äidit kokevat, etteivät saa apua oikein mistään huoltokiusaamisen jälkeen. Tapahtuu inhimilliseltä kannalta ikävä palveluiden välillä pompottelu, ja usein hätääntynyt ja ahdistunut vanhempi jää ilman apua.
Aiheettomaksi koetut lastensuojeluilmoitukset aiheuttavat vanhemmassa Vesterisen mukaan paljon ahdistusta, surua, hätää, huolta, epäilyä omasta vanhemmuudesta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Osittain arvelen, että tämä johtuu myös äitien kokemasta paineesta olla hyvä tai se ensisijainen vanhempi. Äidit kokevat paljon painetta vanhemmuudestaan ns. tavallisessakin tilanteessa. Olen tavannut useita vanhempia, jotka ovat loppujen lopuksi luopuneet lähihuoltajuudesta tai jopa huoltajuudesta, jotta kiusaaminen loppuisi. Usein heillä on myös todellinen huoli siitä, miten vainoaminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Miksi sitten toinen vanhempi ajautuu huoltokiusaamaan?
Kiusaaminen ja vaino kertovat usein eron käsittelemättömyydestä, riitaisasta erosta tai ennen eroa tapahtuneista asioista, jotka ovat jääneet kaihertamaan ja muuttuneet katkeruudeksi. Jättäjä on voinut kokea, ettei hän ole voinut vaikuttaa omaan elämäänsä. Eron eriaikaisuus eli ettei jätetty ole käsitellyt eroon johtaneita syitä yhtä paljon kuin ns. jättäjä, joskus ei ollenkaan, johtaa usein vihan ja surun yllättävään suuruuteen. Jos näitä erotunteita ei osaa käsitellä, johtaa se katkeroitumiseen, jopa häpeän tunteeseen, jolloin kostohalu herää. Siksi lastensuojeluilmoitus kertoo aina kuitenkin jonkun osapuolen inhimillisestä hädästä ja avuntarpeesta, Vesterinenkin sanoo. Surullista on, ettei kostajaosapuoli näe toimintansa vaikutuksia lapseensa, joka kärsii konfliktoituneesta tilanteesta aina eniten.
Eroseminaariohjaajana olen huomannut, miten valtava merkitys eron käsittelyllä on siihen, että kostohalu häviää. Eroryhmissä huomaa usein jätetyn osapuolen halun kostaa. Sama halu on usein sillä vanhemmalla, joka kokee toisen vanhemman osallistuneen vanhemmuuteen vain vähän ennen eroa. Kun eroa pääsee käsittelemään rauhassa, ymmärtää, mitä suhteessa oikeastaan tapahtui ja kostohalu vähenee samalla, kun erotunteet saavat käsittelyväylän. Tällöin on helpompi nähdä mahdollisen vainon laajemmat seuraukset.
Vesterinen sanoo, että tuomioistuimen, järjestöjen ja sosiaalihuollon yhteistyön moniammatillinen kehittäminen eroriitoihin liittyen on tulevaisuuden tärkeä tavoite. Lastensuojelussa ei ole selkeää toimintamallia, miten edetä, koska tätä yhteistyötä ei vielä ole. Viranomaisten pitää myös saada enemmän osaamista siihen, että he tunnistavat vainon ja huoltoriidan. Tällöin vanhemmat saisivat oikea-aikaista, riittävää ja oikeanlaista tukea. Ongelmanratkaisuun näen tarpeelliseksi Vesterisenkin esiintuoman seikan: eron käsittely on äärimmäisen tärkeää, ja eropalvelujen saatavuutta tulee parantaa. Nyt palveluja tarjoavat usein vain kolmas sektori tai yksityiset palveluntarjoajat, harvoin kunta tai kaupunki. Palvelut tulee tasa-arvoistaa niin, että kaikilla olisi mahdollista saada apua eroon, jolloin katkeruus toista vanhempaa kohtaan vähenee. Tämä suojelee todellisella tavalla myös lasta eron jälkeen.
Helka Belt
asiantuntija, YVPL ry
Teksti julkaistu Muuttuva Perhe -lehdessä