Muuttuva perhe -postaussarjan teemana on Perhe muuttuu, rakkaus ei. Julkaisemme yhden vanhemman perheiden vanhempien ja nuorten kertomuksia omista perheistään.
Sarjan toisessa julkaisussa Amalia, nyt jo nuori aikuinen, kertoo kasvamisestaan yhden vanhemman perheessä ja millaisia ajatuksia hänellä siihen liittyy.
Amalian tarina: Äidin huomiosta taistelemisesta oman itsenäisen tien löytämiseen
Kerro perheestäsi, millainen yhden vanhemman perhe sinulla on lapsuudessasi ollut?
Meitä oli äiti, sisarukseni ja minä. Olen itse nyt jo yli 20-vuotias.
Miten perheesi on muuttunut ajan saatossa/millaisia muutoksia perheessäsi on ollut?
Vanhempani erosivat ollessani noin kuusivuotias. Eron jälkeinen aika oli mylläkkää. Muutama vuosi eron jälkeen isämme menehtyi, jolloin äiti jäi yksinhuoltajaksi.
Äiti hoiti yksinhuoltajan arjen hienosti ja sai sen näyttämään helpolta, vaikka haasteita on varmasti riittänyt. Hänen oli tehtävä kaikki yksin ja jaettava aikansa meidän lasten kesken. Olin hyvin riippuvainen äidistä ja taistelin hänen huomiostaan.
Lopulta tajusin, että voimme sisaruksina auttaa myös toisiamme, eikä kaikkeen tarvitse aina pyytää äitiä. Opettelin tukeutumaan myös muihin aikuisiin, kuten opettajiin. Äiti näytti meille hyvää mallia avun pyytämisessä ja hän saattoi pyytää apua vaikkapa naapurilta.
Miten aikuistuminen muutti perhettänne?
Tällä hetkellä emme ole äidin kanssa tekemisissä, ainakaan toistaiseksi. Olen perheessämme kilpaillut äidin huomiosta ja kokenut jääväni sivuun ja yksin. Oloni on välillä ollut kuin perheen mustalla lampaalla. Kaikki nämä kokemukset ovat kuitenkin tehneet minusta itsenäisen ja henkisesti vahvan.
Olen käynyt läpi sukupuolen vahvistamisprosessin, mikä on ollut ajoittain haastavaa. Olen aina kokenut, että äiti on hyväksynyt minut, mutta tämäkin on mielestäni osaltaan vaikuttanut väleihini häneen. Joskus perheet vain kasvavat erilleen, vaikka rakkaus säilyisi.
Mitä vanhempasi ovat opettaneet sinulle?
Äiti on minulle erittäin rakas ja iso roolimalli äitinä. Hän on inspiroinut minua ja uskoisin, että pystyisin olemaan vanhempi myös yksin. En tarvitsisi siihen välttämättä kumppania. Opin jo lapsena, että ystävät ja eläimet ovat iso osa omaa elämääni ja perhettäni. Perhe voi olla hyvin monenlainen.
Mikä tuottaa iloa arkeesi?
Lapsuudenperheeni opetti minulle rakkautta, hellyyttä ja toisten kunnioittamista. Ulkoilimme silloin paljon yhdessä, ja luonto rauhoittaa sekä tuo minulle iloa tänäkin päivänä. Kaikki nämä kokemukset ovat antaneet minulle henkistä vahvuutta, ja iloitsen siitä, kuinka olen ihmisenä kasvanut ja kehittynyt vuosien varrella.
Mitä muuta haluat sanoa? Haluan sanoa, että vaikka ei aina tulisi toimeen oman perheensä kanssa, niin se voi silti olla rakas ja siltä on voinut oppia paljon. Avoin kommunikointi perheessä on todella tärkeää. Ole armollinen itsellesi ja vanhemmallesi. Yksi vanhempi voi olla vain yksi ❤️
Haastattelu: Piritta Kähkönen
Kuva: Canva Pro