Kansainvälinen yksinhuoltajien päivä on 21.3. Päivä, jonka luultavasti moni ohittaa tai joka saa hetkeksi ajattelemaan eri perspektiivistä asioita. Päivää vietetään Sinä riität -teemalla. Riittämättömyys, riittävyys…näitä pohtii varmasti jokainen vanhempi jossain vaiheessa polkuaan. Yksinhuoltaja pohtii näitä asioita varmasti jokainen päivä. Tälläkin hetkellä, istuessani nojatuolissa katsellen kotia joka kaipaisi siivousta. Katsellen lapsiani, joista toinen lähtee vielä ulos urheilemaan. Katsellen toista, joka toivoo että haettaisiin jo se postipaketti mitä on odotettu. Tuntien itsessäni väsymyksen, rintalastan alla painavan möykyn. Tälläkin hetkellä minusta tuntuu, että miten voi riittää tähän kaikkeen yksin.
Ehkäpä taika onkin siinä, että sinä riität kuitenkin. Kaiken arkisen väsymyksen keskellä ja kaiken sen kauniin kaaoksenkin keskellä sinä riität. Sinä olet mahdollisesti kaltaiseni, lastesi ainoa läsnäoleva vanhempi. Taika nimittäin piilee hetkissä. Hengitä syvään hetki. Sulje silmäsi hetkeksi. Ota itsellesi hetki teen tai kahvin äärellä. Noiden hetkien avulla muistat itsesi. Ja kun muistat itsesi, pystyt paremmin antamaan itsestäsi lapsillesi. Halaus, rakastava katse ja kosketus, läsnäolo, kuuntelu, lapsen näkeminen. Ne kaikki riittävät. Ja kaikki ne tulevat sinulta luonnostaan. Jokaisella on huonoja päiviä ja jokaisella on myös hyviä päiviä. Ja ne hyvät voittavat aina huonot.
Kukaan muu, kuin sinä itse ei määrittele mikä on riittävää vanhemmuudessasi, elämässäsi. Tälläkin hetkellä, muistutan itselleni että juuri näin on hyvä. Tälläkin hetkellä muistutan itselleni, että minä riitän.
Muistathan, sinä riität kyllä.
Lämpimin ajatuksin,
Suvismaria, kahden lapsen äiti ja heidän ainoa läsnäoleva vanhempi