Muuttuva perhe -postaussarjan teemana on Perhe muuttuu, rakkaus ei. Julkaisemme yhden vanhemman perheiden vanhempien ja nuorten kertomuksia omista perheistään.
Ensimmäisessä haastattelussa Laura kertoo perheestään.
Lauran tarina: Yhden lapsen yksinhuoltajuudesta toisen lapsen itselliseen vanhemmuuteen
Kampanjamme nimi on: Perhe muuttuu, rakkaus ei. Kerro perheestäsi, millainen yhden vanhemman perhe sinulla on?
Meillä on kolmen hengen pieni tiimi: äiti Laura sekä lapset 10-v ja 3-v.
Miten perheesi on muuttunut ajan saatossa/millaisia muutoksia perheessäsi on ollut?
Sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana opiskelijana ja muutimme kahdestaan asumaan vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen. Siitä asti olimme kaksin ja virallisen yksinhuoltajuuden sain, kun hän oli 3-vuotias.
Pikkuhiljaa vuosien varrella alkoi syntyä toive toisesta lapsesta, ja päätin lähteä itsellisesti hedelmöityshoitoihin, ensin yksityiselle ja sen jälkeen julkiselle puolelle. Aika lailla tasan kaksi vuotta hoitoihin hakeutumisen jälkeen syntyi pikkusisarus perhettämme täydentämään.
Miten itsellinen äitiys muutti perhettänne?
Toinen lapsi täydensi meidän pienen perheemme. Aikaisemmin yhden lapsen kanssa tuntui, että olemme enemmän niin sanotusti tiivis kaksikko, ja nyt kokonainen perhe. En tiedä liittyykö itsellisyys varsinaisesti tähän, mutta koen sen vaikuttaneen niin, että koko odotus- ja vauva-ajassa oli tietty selkeys ja rauha, kun siitä pääsi nauttimaan omin ehdoin ja vauva oli pitkään toivottu. Itsellinen äitiys on muuttanut äitiyden identiteettiä, koen olevani varmempi ja vahvempi äitinä ja nykyään koen olevani ylpeästi myös yksinhuoltaja.
Mikä tuottaa iloa arkeesi?
Iloa arkeen saan meidän näköiseksemme rakennetusta elämästä. Nautin lasten kanssa aktiivisesta touhuiluista, tiiviistä väleistäni ystäviin ja läheisiin, retkeilystä ja luonnosta, sekä omista harrastuksista tanssista ja joogasta. Merkityksellisyyttä tuo myös yhdistystoiminta ja ihmiset sen ympärillä.
Mitä lapsesi ovat opettaneet sinulle?
Olen tullut äidiksi kaksi kertaa hyvin erilaisissa tilanteissa. Ensimmäisen lapsen kanssa olemme kasvattaneet toinen toisiamme, hänen myötään kasvoin äidiksi ja aikuiseksi, välillä kivikkoistakin tietä, uusia oppeja keräten. Aina tärkeimpänä oli meidän välinen yhteys ja rakkaus. Hän on opettanut sen, millainen voima minusta löytyy lapseni vuoksi tilanteessa kuin tilanteessa.
Toisen lapsen kanssa olen kokenut alusta asti olevani valmiimpi ja hänen myötään koen saaneeni varmuuden omasta äitiydestä. Hänen syntymänsä opetti päästämään irti turhasta kontrollista ja olenkin löytänyt taidon keskittyä hetkeen ja nauttia tästä lyhyestä hetkestä, kun lapset ovat pieniä, ja elämästä ylipäätään.
Mitä muuta haluat sanoa?
Jokainen perhe on yhtä arvokas ja ihana juuri sellaisena kuin on ❤️
Haastattelu: Anne Elisabet Belt
Kuva: Pixabay