Yhden vanhemman perheitä on Suomessa noin 130 000. Lähes 25 % lapsiperheistä arkea pyörittää yksi vanhempi, ja joka kolmas lapsi elää jossain elämänsä vaiheessa yhden vanhemman perheessä. Yhden vanhemman perheeksi tullaan moninaisia reittejä esimerkiksi vanhempien eron kautta, harkitulla päätöksellä hankkia lapsi itsellisesti lahjasoluhoidoilla tai leskeytymisen seurauksena.
Yksi turvallinen vanhempi takaa tutkimusten mukaan lapselle tasapainoisen kasvatuksen. Lapsen on hyvä kasvaa yhden vanhemman kanssa, mutta vanhemmilla on edelleen erityisiä haasteita esimerkiksi riittävän toimeentulon hankkimisessa sekä perheen ja työn yhdistämisessä.
Yhden vanhemman perheiden eriarvoisuus lisääntynyt huolestuttavasti
Yhden vanhemman perheys on yksi haavoittuvimmista perhemuodoista yhteiskunnassamme. Perheet ovat muita perheitä alttiimpia työttömyydelle ja erityisesti pitkittyneelle ja kasautuvalle köyhyydelle. Sosiaaliturvalla, kuten asumistuella, toimeentulotuella ja lapsilisällä on ratkaiseva rooli monille yhden vanhemman perheille.
Viime vuosien monet sosiaaliturvan ja palvelujärjestelmän heikennykset ovat kohdistuneet perheisiin kohtuuttomalla tavalla. Järjestöjen avustusten leikkaukset vaikuttavat monin tavoin samoihin perheisiin. Tämä on lisännyt lasten eriarvoisuutta ja heikentänyt perheiden kykyä selviytyä arjessa. Yhden vanhemman perheiden vanhemmat kertovat YVPL:n kyselyssä esimerkiksi putoamisesta takaisin toimeentulotuelle osa-aikatöistä huolimatta, lasten harrastusten lopettamisesta ja muutoista ahtaisiin tiloihin pois lasten koulun ja kavereiden luota. Nuoret taas kertovat siitä, kun kotona ei ole illalla ruokaa, eikä kouluun aina pääse, kun bussimatkaan ei ole rahaa.
Miten parantaa yhden vanhemman perheiden asemaa?
Yhden vanhemman perheiden aseman parantaminen on tarpeen pikaisesti ja siihen on monia mahdollisuuksia. Ensinnäkin perheille on varmistettava riittävä perusturva esimerkiksi asumistuen, yleistuen ja viimesijaisena toimeentulotuen keinoin. Tukiin on palautettava indeksi- ja lapsikorotukset sekä suojaosat.
Toiseksi on mahdollistettava työtulojen joustava yhdistäminen sosiaaliturvaan. Työn tekemisen tulee olla aina taloudellisesti kannattavaa. Työttömyystukia (yleistuki) ja sosiaaliturvaa on muutettava niin, että työtä kannattaa aina ottaa vastaan. Palkasta tulee jäädä käteen enemmän kuin tuet leikkaantuvat, eikä tukien saaminen saa myöhästyä palkkatulojen vuoksi. Myös osa-aikatyön ja vuorotyön pitää olla aidosti mahdollista yhden vanhemman perheiden vanhemmille.
Vanhemmuutta on tuettava vahvemmin eron jälkeen. Lapsella on oikeus säilyttää läheiset välit kaikkiin vanhempiinsa, mutta lapsen edun mukainen vuoroasuminen ei ole pienituloisissa perheissä useinkaan mahdollista. Lapsen kustannukset ovat kahdessa kodissa ovat 25–35 % korkeammat kuin yhdessä kodissa. Kustannukset tulevat enimmäkseen asumisesta, joten tärkeintä olisi jakaa asumistukea molempiin perheisiin. Myös palvelut, esimerkiksi koulukuljetus, tulee saada molempiin koteihin.
Taloudellisen eriarvoisuuden vähentämisen lisäksi on turvattava perheiden varhainen tuki. Jos perheet saavat tarvitsemansa ennaltaehkäisevät palvelut oikea-aikaisesti, ongelmat eivät kasva ja aiheuta inhimillisiä ja taloudellisia lisäkustannuksia. Onkin varmistettava resurssit hyvinvointialueiden ja järjestöjen ennaltaehkäiseville palveluille.
Lisätietoja
Puheenjohtaja Susanna Kavonius, 050 3509967, susanna.kavonius@yvpl.fi
Toiminnanjohtaja Terhi Rapeli, 040 1863421, terhi.rapeli@yvpl.fi