|

Vapaaehtoisemme haastattelu: ”Lapseni on opettanut, ettei periksi kannata antaa”

Haastattelimme Anua, joka on jo vuosia vetänyt vertaistukichattia yksinhuoltajille.

Millainen yhden vanhemman perhe teillä on?

Minä olen 43-vuotias ja lapseni on 18-vuotias. Me olemme molemmat nepsyjä, eli meillä on neuropsykiatrisia haasteita. Lapsella on ADHD, autisminkirjo ja kielen kehityksen häiriö. Minulla on mielenterveyden häiriöitä ja ADHD. Olemme aina olleet tiivis pari, meitä ei saanut edes aikoinaan huostaanotto erotettua, vaikka ne kovin yritti.

Millaisena koet yhden vanhemman perheenä olemisen?

Erityisesti pikkulapsiaikana oli todella haastavaa. Kun lapsi kasvoi, sain vähän enemmän vapaata ja omaa aikaa. Mutta erityislapsen kanssa elämä on vielä paljon enemmän ja vaativaa, minulla huoli lapsesta on kokoajan.

Mistä saat jaksamista ja voimaa arkeen?

Minä olin siinä onnellisessa asemassa, että meillä oli tukiperhe 10 vuoden ajan, säännöllisesti joka kuukausi. Yhtään kertaa ei silloin jäänyt välistä. Kun olin yksin, kävin laulamassa karaokea. En käytä mitään päihteitä, mutta tykkään laulaa.

Miten yhdistät perheen ja työntekemisen?

Tämä oli se vaikein osuus vanhemmuudessa, varsinkin kun olin koulun aamusiivooja. Lapsi oppi selviämään aika paljon yksin, toisaalta tämä oli hyvä, koska nyt hän asuu yksin. Meillä ei enää, ole hankala tilanne, mutta tuhannet vanhemmat ovat tälläkin hetkellä ihan paniikissa, miten lapset pärjäävät kesän. Erityisesti 1-3-luokkalaiset pienet lapset. 

Mitä ennakkoluuloja yhden vanhemman perheitä/yksinhuoltajia kohtaan on? Miten näitä voisi vähentää?

On hyvä ymmärtää, ettei kaikki vanhemmat ole samanlaisia, esimerkiksi että kaikki äidit olisivat sellaisia, etteivät anna isän tavata lapsia. Olen myös kohdannut ennakkoluuloja, ettei mies voisi olla hyvä yksinhuoltaja ja silti hyvä ihminen. Esimerkiksi minun isäni jäi 25-vuotiaana neljän alle 6-vuotiaan lapsen kanssa yksin. On tärkeää puhua asioista avoimesti ja rehellisesti.

Mitä lapsesi on opettanut sinulle?

Ettei täällä saa antaa periksi, vaan pitää taistella.

Mitä vapaaehtoistyötä teet YVPL:lle?

Olen totaaliyhärien chatin vetäjä Tukinetissä. Chat löytyy täältä.

Mitä vapaaehtoisuus merkitsee sinulle?

Olen ollut aina yhdistystoiminnassa mukana ja en osaisi elää ilman sitä. Olen ollut puheenjohtajana kolmessa eri yhdistyksessä yhteensä yli 10 vuotta. Chatteja YVPL:lle olen vetänyt neljä vuotta. ADHD-lasten ja nuorten vanhempien liveryhmää olen vetänyt 9 vuotta. 1990-luvulla kasvatin vihanneksia 4H-kerhossa. Jääkiekkoseuran kahviossa olen ollut 2 vuotta.

Haastattelu ja teksti Anne Elisabet Belt