Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan pitää antaa kotipalvelua mm. rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen tai vamman perusteella avun tarvitsijoille, jotta he suoriutuisivat mm. henkilökohtaisesta hoivasta ja lastenhoidosta. Esimerkiksi äiti on oikeutettu kodinhoitajan apuun, kun lapsi sairastaa tai hän itse on sairas tai synnyttänyt. Palveluun ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta.
Vielä vuonna 1985 lapsiperheiden kotipalvelulla oli 65 000 asiakkuutta, vuonna 1995 30 000 ja viime vuosina enää 9 000. Kotipalvelun kysyntä on viime vuonna hiipunut, koska sitä ei käytännössä ole ollut lapsiperheiden saatavilla. Kymmenisen vuotta sitten joillakin paikkakunnilla jopa 5 % perheistä sai kotipalveluapua, nykyisin keskimäärin enää vain 1,5 %. Ylitarkastaja Stenroos kysyikin: Mitä sellaista on tullut tilalle, että tarve olisi vähentynyt?
Kuntien pitää antaa hakemuksesta kirjallinen päätös, josta voi valittaa. Näin ei kuitenkaan ole tehty. Lapsiperheiden kotipalvelu on pystytty vähitellen ajamaan alas mm. sen vuoksi, etteivät avunpyytäjät ole voineet tehdä valituksia, koska päätöksiä ei ole annettu kirjallisina, tiivisti Stenroos. Apua saadakseen ei myöskään tarvitse olla lastensuojelun asiakas eikä asiakkuus toisaalta saa myöskään olla palvelun saannin este, huomautti Stenroos.
Imatran kaupunki vähensi menoja panostamalla ennaltaehkäiseviin palveluihin
Imatran kaupunki käänsi häiriöpalvelumenojen kasvun laskuun palkkaamalla perheille sellaista tukea, jota ne tarvitsevat ja oikea-aikaisesti. Lasten pitkäaikaissijoitusten määrä väheni peräti 14 % kun ennaltaehkäiseviin palveluihin palkattiin kuusi pysyvää henkilöä. Sijoittamalla lapsiperheiden kotipalveluun 240 000 euroa vuodessa säästettiin laitosostomenoissa 300 000 euroa. THL:n mukaan yhden vuoden laitoshoidon sijoituksella kunta voisi ostaa 3000 tuntia kotipalvelua.
Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry järjesti seminaarin lapsiperheiden kotipalvelun tilasta 16.10.2012 eduskunnan Kansalaisinfotilassa. Seminaarissa alustivat ylitarkastaja Marja-Leena Stenroos Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, va sosiaalipalvelujohtaja Anne Korhonen ja perhetyöntekijä Niina Heino Imatran kaupungin sosiaalitoimesta sekä varhaisen tuen ja kotipalvelun päällikkö Sonja Mattila Helsingin kaupungin sosiaalitoimesta.
Ylitarkastaja Stenroos kotipalvelun saatavuudesta
Imatran malli